Pikku Prinssin jalanjäljillä

4 Jou

Torstai-päivä meni varsin punaiselle ristille. Sen verran saimme tehtyä , että ostin uuden Nokian paikalliselle sim-kortille.
Perjantai taasen olikin vauhtipäivä. Aamulla menimme tapaamaan ministeriä. Salif oli järjestänyt tapamisen, jotta saadaan asioita nopeutettua. Paikalla oli ministeri Ibrahim Wade ja projektipäällikkö. Esittelimme omaa projektiamme. Ministeri oli innostunut asiasta. Hän oli käynyt Suomessa työvierailulla kesällä 2010 ja näin tunsi maatamme jonkun verran. Ministeri piti projektiamme tärkeänä ja lupasi poistaa ne esteet, mitkä hän vain voi poistaa. Hän lupasi olla ilmailuviranomaiseen yhteydessä, jota sielläkin ymmärretään asian tärkeys. Ministerin sukunimi on muuten sama kuin istuvan presidentin.

Ministeri vieressäni vaaleassa asussa. Perjantaisin muslimit pitävät perinteistä asua.

Lounaaksi meillä oli kuskusia. Siitä jäi niin kova nälkä, että lähdimme käymään kahvilla. Ihmettelimme kun tälle alueelle viriteltiin tiesulkuja. Takaisin tullessamme saimme tietää syyn. Islamin viikon päärukoushetki ajoittuu perjantai-iltapäivään. Täällä puoli kahdeksi. Kun tulimme takaisin, kadut olivat täynnä rukoilevia ihmisiä ja imaamin ääni kaikui kaiuttimista. Aika vaikuttava tapahtuma, tämä osa kaupunkia pysähtyi kirjaimellisesti.
Meillä oli tapaminen huolitsijan kanssa kolmelta iltapäivällä satamassa. Laitteet piti saada ulos ja vielä Vitogazille ennen kuutta. Kaikki paperit olivat kunnossa, mutta tullipäällikkö halusi vielä tarkastaa tavaran. Huolitsijamme pelästyi oikein kunnolla kun päällikkö kysyi minulta pallojen hintaa. No, enhän minä sitä tiennyt, vanhoja laitteitahan ne ovat. Tässä selvittelyssä meni lähes kaksi tuntia enen kuin pallot olivat kuormurin lavalla. Ne saatiin ajoissa Vitogazille.

Hannu ja Kai pakkasivat pallot hyvin Suomessa. SMT valmiina autoon nostettavaksi Dakarin satamassai

Pallot vihdoin auton lavalla valmiina lähtöön satamasta

Viikonlopuksi suunnittelimme Veinin kanssa matkaa Saint Louisiin. Se sijaitsee vajaa 300 km pohjoiseen. Amath varasi meille huoneen hotelli De La Postista. Riemuitsin, kun kävin katsomassa hotellin kotisivuja. Tätä hotellia oli pitänyt tukikohtanaan 20-luvulla Aeropostale. Tämä yhtiö kuljetti postia lentokoneilla Ranskasta Afrikkaan ja edelleen Etelä-Amerikkan. Heidän tunnetuin lentäjänsä oli Antoine de Saint-Exupery, mm. Pikku prinssin kirjoittaja. Hotelli vaalii Aeropostalen perinteitä. Lauantaina aamulla lähdimme vuokratulla autolla liikkeelle. Laitoin I-Padiin reitin ja satelliittinäkymän. Tätä ei olisi pitänyt tehdä. Lähdimme etenemään reittiä ja tie pieneni pienenemistään, kunnes loppui kokonaan. Olimme epäilleet reittiä vääräksi jo siinä vaiheesa, kun matkalla yksi hevonen oli kärryineen kiinni ja sitä työnettiin eteenpäin. Puntomme kuitenkin taisteli urheasti. Tien loppuessa eräälle omakotitontille, päätimme etsiä paremman reitin. Arvelimme turistibussien käyttävän jotain muuta reittiä . No, kun laitoin I-Padiin kartta-asetuksen, näimme, että meidän on mentävä isoja teitä myöden. Tabletin virta vain alkoi loppua. Onneksi eräässä kylässä, josa jouduimme hidastamaan matkaamme ruuhkan vuoksi ohitsemme käveli hyvin varustettu mobiililaitekauppa. Kaupasta saimme ostettua autovirtalähteen ja suunnistuksemme helpottui. Kun olimme päässeet oikealle reitile, matkan teko edistyi hyvin. Kolmen jälkeen iltapäivällä saavuimme perille. Hotelli oli juuri niin hieno kuin odotimmekin. Seinillä paljon valokuvia, julisteita ja kaikenlaista rekvisiittaa. Hotelli rakennuksena oli pysynyt erittäin hyvin oikean tyylisenä. Aamiaishuoneeseen on seinille ripustettu runsaasti aiheeseen liittyviä kuvia ja vanhoja julisteita. Katossa on upea maalaus ja huoneen molemmissa päissä on isot ilmailumaalaukset. Aikaa kului aika paljon kuvaamiseen ja fiilistelyyn.

Kaupunki muuten oli pettymys. Tämä on ensimmäinen paikka, missä afrikkalainen kurjuus tuntuu ja näkyy. Jotenkin oli toivoton tunnelma. Kaupunki on vanha siirtomaakaupunki ja sitä markkinoidaan turistikohteena. Paljon on vielä tehtävää!

Dakarissa olimme takaisin sunnuntai-iltapäivällä. Tulevan viikon suunnitelmamme ovat: maanantaina pallojen tankkaus ja valmistelu siirtoon Somoneen. Tiistaina muutto Somoneen. Ensi viikon aikana meidän on myös määrä tavata tulevia työntekijöitämme. Vakuutus- ja toimilupaasian olisi mös hyvä edistyä ensi viikon kuluessa.

Keskiviikkona lienemme Somonessa. Yritän päivittää blogia tuolloin. Katsotaan, kuinka saadaan yhteydet pelaamaan.

5 vastausta kirjoitukseen “Pikku Prinssin jalanjäljillä”

  1. Kaija 5 joulukuun, 2011 klo 6:38 am #

    Muutama kuva ei näy. Linkki rikki???

    • Kaija 5 joulukuun, 2011 klo 7:44 am #

      Näkymättä jääneet kuvat ovat palloista (ministerikuvasta seuraavat. Tekstistä jo käy selville toinen pallonne.. 🙂

      • kuumailmapallo 5 joulukuun, 2011 klo 8:38 am #

        Nyt pitäisi kuvien näkyä. Ovat myös kuvagalleriassa. Täytyy tutustua vielä lisää tähän bloginteko-ohjelmaan.

  2. Sari 5 joulukuun, 2011 klo 7:05 am #

    Vaikka Saint Louis olikin kaupunkina pettymys, niin hotellissa olisitte varmaan viihtyneet vähän pitempäänkin – varsin mielenkiintoisen näköinen paikka. Ei siis lainkaan turha reissu 🙂 Ja vähänkö näppäriä nuo kävelevät kaupat!

    Hyvä jos asiat ministerivoimin etenevät, ja kalusto sentään on jo käsissänne.

    Hyvää itsenäisyyspäivää huomenna!

  3. Kaija 5 joulukuun, 2011 klo 9:38 am #

    Nyt kuvat näkyvät, kiitos.

    Kyllä se tästä lähtee rullaamaan, nyt kun olette saaneet ”työkalut” haltuunne. Ja oikein mielenkiintoinen kirjoitus taas. Etenkin Pikku Prinssi ilahduttaa kovin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: