Ensimmäinen vaihe päättymässä!

25 Tam

Näin se vaan on. Tammikuu on lopuillaan ja kevättä kohden mennään. Veini on tänään lähdössä kotiin. Kaksi ja puoli kuukautta Senegalia on takanapäin. Veinillä ehkä tämä päivä konkretisoi meidän alkutaipaleemme. Aloitimme residenssipapereiden hankinnan jo ennen kuin tulimme tänne marraskuussa. Lähetimme papereita, alkuperäisiä ja kopioita. Täytimme täällä kaavakkeita, kävimme lääkärissä ja maksoimme erilaisia maksuja. Ajattelin jo, että tarvitaanko koko lupaa nyt kun Veini on jo lähdössä pois. Puolen päivän aikaan tuli tieto, että nyt Veinin pitää lähteä antamaan sormenjälkensä poliisilaitokselle, jotta residenssipaperit saadaan valmiiksi tulevaisuutta varten. Veini lähti Amathin kanssa ja oli poissa pari tuntia. Takaisin tullessaan hän oli aika turhautunut; rikosrekisteriote ei saa olla yli kolmea kuukautta vanha. Me kun olimme lähettäneet ne paperit Suomesta jo ennen tänne tuloamme, oli Veinin ote jo liiana vanha. Ei tullut Veinistä residenssiä tänne. Selvisi myös se, että residenssioikeus myönnetään vain kuudeksi kuukaudeksi kerrallaan. Näin ollen aloitamme ruljanssin uudestaan syksyllä.
Kyllä, olemme saaneet myös jotain konkreettista aikaan. Tänään meille luovutettiin 1000 kappaletta uunituoreita esitteitä, niistä teille kuvat. Enempää en saa nyt kuvia tämän muutaman päivän periodista, kun minulla on vain tämä iPad mukana täällä Dakarissa.
Saimme Arealta varoituksia mahdollisista pienimuotoisista mellakoista presidentin vaaleihin (Senegalin) liittyen. Perjantaina on päivä, jolloin ilmeisesti korkein oikeus täällä ilmoittaa, voiko nykyinen presidentti asettua ehdolle kolmannelle kaudelle. Ilmoitus, on se kumman suuntainen vaan, tulee ilmeisesti aiheuttamaan jonkinlaista liikehdintää. Nyt ei ole näkynyt mitään erikoista täällä. Nyt on öljy- ja kaasualan lakko päällä. Kestää muutaman päivän. Samaan lakkoon kuuluu myös julkinen liikenne. Dakarissa se näkyy hiljaisempana liikenteenä.
Kujalan perhe on lähdössä tänään myös pois. He kävivät eilen Goren saarella ja tänään shoppailivat kaupungilla. Shoppailu on varsin helppoa kun kaupat siirtyvät asiakkaiden luokse. Kujaloiden 12 ja 14 vuotiaat tytöt olivat varsin innoissaan tinkimässä ostoksia. Kujalan Jukka totesi, että he säästivät huomattavan summan rahaa, kun laskee ostettujen tuotteiden lähtöhintaa, eli ohjevähittäismyyntihintaa. Täällä pitää pyydetty hinta ensin puolittaa ja sen jälkeen ottaa vielä niin paljon pois kun vain kehtaa ja tarjota vähän vähemmän kuin jäljelle jäänyt summa. Jos lähtöhinta on 15 000 paikallista, tinkimisen voi hyvin aloittaa vaikka kolmesta tonnista. Lähtöhintakin saattaa tietysti vaikuttaa halvalta, kun sen muuttaa euroiksi, mutta silti kannataa katsoa mitä mistäkin maksaa. Salyssa Veiniltä pyydettiin lähtöhintana tupakkakartongista 15 000 (23€) paikallista, samaa kartonkia myytiin Somonen marketissa 4000 paikalliseen. Veini maksoi hyvää hyvyyttään 5000. Myyjät ovat myös varsin taitavia. Kolikkojen katoaminen on myös täällä mysteeri. Kaupoissakaan ei usein ole vaihtorahaa. Tämä ei voi johtua pelkästään siitä, että halutaan ylimääräistä tippiä, vaihtokassa katoaa jonnekkin.
Nyt tämä ikävä vuodatus saa loppua. Aika täällä on ollut mukavaa. Lämpöä ja aurinkoa on piisannut. Ihmiset ovat todella mukavia ja aivan käsittämättömän avuliaita. Somonessa tulimme autollamme talomme portin kohdalle ja mielestäni kiilasin jalankulkijan lähes törkeästi ajamalla auton nokan melkein kiinni porttiin. Suomessa jalankulkija olisi vähintään näyttänyt keskisormea, mitä tapahtui täällä. Kaveri aukaisi portin, ettei meidän tarvinnut poistua autosta, piti porttia auki ja sulki sen meidän perässä. Täällä Dakarissa autot parkkeerataan jalkakäytäville vinoparkkiin. Kadut ovat ahtaita, kun joku on lähdössä parkista, välittömästi täysin ulkopuoliset henkilöt katkaisevat liikenteen ja auttavat parkkeeraajan tielle. Eilen illalla eräs kaveri oli parkkeeraamassa autoaan peruuttamalla. Hänen pelkääjänpuoleinen peilinsä oli vinossa. Ohikulkija käänsi peilin hyvään asentoon, näytti peukkua ja jatkoi matkaansa. Samalla tavalla autetaan kaikkia, jotka vain näyttävät johonkin pikkujuttuun tarvitsevansa apua. Tavaroita kanniskellaan ym. Ja näistä auttamisista ei aina odoteta tarjottavan rahaa, tärkeintä näyttää olevan, että homma toimii. Tokihan täällä on rikollisuutta, taskuvarkaita ym. mutta niin on muuallakin. Täällä näyttää siltä, ettei ajatella, että tuon toisen kaverin menestys olisi minulta pois. Siitä enemminkin iloitaan ja ajatellaan sen tuovan hyvää myös ympäristöönsä.
Sunnuntaina jatkamme. Maija tulee silloin iltakoneella tänne ja lähdemme tutustumaan alkuviikoksi Niokolo koban luonnonpuistoon http://niokolo.com/ Siellä pitäisi olla runsaamminkin eläimiä norsuista leijoniin.
Au revoir!

20120125-192532.jpg

20120125-192558.jpg

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: