Gambiassa on oltu

Alkuperäinen suunnitelma oli lähteä Dakarista Gambiaan sunnuntaina. Matkaa on kaikkiaan noin 450 km ja halusimme ajaa mukavassa sunnuntai-liikenteessä. Suunnitelmaa ei nyt torpannut Afrikka vaan Eurooppa. Lentoja oli peruutettu runsaasti ympäri Eurooppaa ja näin kaverini ei päässyt ajoissa Lissaboniin ja Dakarin koneeseen. Lähtö Gambiaan siirtyi maanantai-aamulle.
Valoisa tulee Dakarissa seitsemän tienoissa aamulla ja niinpä mekin pakkasimme Ford Rangerin puoli kahdeksalta ja suuntasimme auton nokan etelään. Tuohon aikaa ei Dakarin liikenne ole vielä kovin paha ja matka taittui nopeasti. Pallokalustomme varasto sijaitsee Salyssa, noin 80 km etelään Dakarista ja osui matkamme varrelle. Jännitys kohosi huippuunsa varaston ovea avattaessa. Mitä varastosta löytyy. Sieltähän löytyi ainakin päällisin puolin kunnossa olevat kaksi pallokalustoa. Helpotuksen huokaus pääsi suustamme. Matka jatkui kohti etelää. Senegalin toiseksi suurin kaupunki on Kaolack. Sitä lähestyessämme tie huononi ratkaisevasti. Asfaltti oli kyllä tiessä, tai oikeasti osittain. Tiessä oli valtavia teikiä, jonka vuoksi välillä kannatti ajaa tie ulkopuolella. Matkanopeutemme oli noin 40 km tunnissa, kun oikein lujaa ajettiin. Kaolackin jälkeen tie oli hetken aikaa hyvässä kunnossa, mutta sitten olikin asfaltti kuorittu kokonaan pois. Tämä helpotti etenemistä. Vain kylien kohdalla asfaltti oli jätetty kuorimatta, todennäköisesti pölyämisen ehkäisemiseksi. Matkamme edistyi hyvin ja klo kahden jälkeen lähestyimme Gambian rajaa. Rajalla pohdimme, että onko tämä raja-asema vai kauppapaikka. Lähdimme hitaasti ylittämään aukeaa. Päästyämme Gambian puolelle rajamies sitten pysäyttikin meidät ja toivotti tervetulleeksi Gambiaan. Hän ohjasi meidät asemalla jonkun viskaalin luokse, joka kirjoitti tietomme isoon kirjaan ylös ja ohjasi meidät toisessa huoneessa olevan kaverin luokse, jonka tehtävä oli leimata meidän passit. Kaveri leimasi minun passin, mutta Jarmon passista hän huomasi puuttuvan Senegalin leiman. Vakuutimme, että kyllä varmasti lentokentällä leima lyötiin. Tällöin selvisi, että meiltä molemmilta puuttuu leima Senegalin puolelta tällä raja-asemalla. No, avulias rajamies lähti viemään meitä Senegalin puolelle hakemaan leimaa. Sen saimme mukavasti ja uudelleen leimaamaan passit Gambian puolelle. Virkamies leimasi passit ja jälleen kerran kirjoitti tietomme isoon kirjaan. Luulimme pääsevämme lähtemään mutta ei. Seuraavaksi auton paperit. Ei ole Senegalin paperia maasta poistumiseen. Taas rajamiehen kanssa Senegalin puolelle hakemaan paperia sieltä ja sen saatuamme Gambian puolelle uuteen luukkuun hakemaan Gambialaista paperia. Paperi saatiin ja ymmärsimme, että pääsemme lähtemään. Lähdimme liikkeelle autolla, mutta samassa alkoi mekastus ja viittelöinti. Vielä piti mennä poliisin puheille auton papereiden kanssa ja sitten matkaan.
Rajalta Barran satamaan, josta lähtee lautta Banjuliin oli matkaa vajaa 20 km. Olimme satamassa ennen neljää ja iloitsimme jo pääsevämme hotelliin lauttamatkan jälkeen hyvissä ajoin ennen pimeän tuloa. Kysyimme poliisilta neuvoa ja pääsimme lauttajonoon. Se ei kovin pitkältä näyttänyt. Saimme itsellemme myös paikallisen oppaan, joka pientä korvausta vastaan hommasi liput lauttaan ja lupasi järjestää meidät seuraavaan alukseen. Näin ei kuitenkaan käynyt. Lautta tättyi kuormureista ja vielä meidän edellekin jäi pitkä jono kuormureita odottamaan seuraavaa lauttaa. Ajoimme jonon perälle. Samassa luoksemme tuli virkailija joka supisi, että meidän pitäisi ajaa ihan hissukseen rekkojen ohitse, siellä olisi meille sopiva kolo kahden ensimmäisen kuormurin välissä. Sinnehän sitten taskuparkkeerasimme Rangerin piiloon. Kello oli tässä vaiheessa jo yli viiden. Soitin Raussin Esalle, joka odotteli meitä hotellilla. Hän muistutti, että pimeä tulee heti seitsemän jälkeen, kaupungille ei kannata jäädä hengailemaan. Kerroin, että lautta on juuri tulossa, ehdimme hyvin ennen pimeän tuloa hotellille. Vartin yli seitsemän lautta saapui ja pääsimme ajamaan lauttaan. Banjulin satamassa olimme jo kahdeksan jälkeen. Pimeässä ei ole mukava ajaa Afrikassa, onneksi kaupungissa oli jonkun verra valaistusta. Väkeä oli liikkeellä runsaaskohti. Yhdessä risteyksessä vauhtia hidastaessa kuulimme lavalta kolahduksia ja huomasimme lavamme olevan täynnä ihmisiä. Lukitsimme varmuuden vuoksi ovet ja ajoimme rauhallisesti eteenpäin. Arveltiin, että kait ne jossain kohtaa pois haluavat. Ajoimme yhdestä risteyksestä harhaan ja u-käännöstä aloittaessani kolautin kädellä auton kattoon ja lava tyhjeni väestä. Pääsimme uudelleen reitille ja kymmenen aikaan olimme hotellilla. Kaikkiaan matkaan Dakarista hotellille kului yli kolmetoista tuntia, josta viisi tuntia viimeisen kolmenkymmenen kilometrin pätkään.
Nyt täällä Gambiassa on oltu muutama päivä. Kävimme Banjulissa paikallisessa kansallismuseossa ja markkinoilla. Aika hulina oli. Eilen kävimme sademetsässä katsomassa lintuja ja apinoita. Gambia on jännä maa Senegalin sisällä. Matkamme tarkoituksena on tutkia lentomahdollisuuksia täällä. Rannikko ei ole suotuisaa aluetta. Tuulen suunta on pohjois-koillinen ja aamuisin tuulee jo auringon noustessa. Sisämaa saattaisi olla mahdolinen alue, mutta asiakkaiden saaminen lähtöpaikalle oikeaan aikaan on haastavaa. Maassa on toki turismia, mutta hotelli keskittyvät aivan rannikolle Banjulin läheisyyteen. Maa on myös niin kapea, että on hyvin mahdollista, että lennolla ei pysy pelkästään Gambian alueella ja voisi olla mielenkiintoista selvittää lennätettävien kanssa tullimuodollisuuksia rajalla. En ole aivan varma, löytyykö heidän papereista sopivaa kohtaa ajoneuvolle nimeltä kuumailmapallo. Gambia-joki tietysti on varsin mielenkiintoinen lentokohde. Täytyy suunnitella lentoja Gambian yli ilman laskeutumista sinne.
Huomenna aamulla lähdemme Rangerilla kohti Dakaria. Tänne ajaessa lähestyessämme satamaa, ajattelimme voivamme myöhäistää lähtöämne mahdollisesti jopa kymmeneen. Nyt olemme päättänneet, että meidän on syytä olle satamassa odottamassa lauttaa jo heti seitsemältä. Toivottavasto pääsemme valoisan aikana Dakariin.
Niin, se toimilupa Senegaliin. Siitä ei ole kuulunut mitään…

Raussin Susannan ottamia kuvia sademetsästä

Perjantai kääntyy iltaan

Viikko alkaa kääntyä lopuilleen, tänään on perjantai, muslimien pyhäpäivä. Se ei tarkoita vapaapäivää vaan yhteistä rukoushetkeä klo. 13.00. Tämän kaupunginosan kadut suljetaan autoliikenteeltä ja rukoushetki täyttää kadut rukousmatoista ja ihmisistä. Täällä tämä on varsin maltillista. Ei-muslimi voi liikkua alueella vapaasti rukoushetken aikana polvistuneiden ihmisten seassa. Pahoja katseita ei tule.
Nyt kun olen täällä taas muutaman päivän ollut, näkee pieniä muutoksia tapahtuneen. Yksi positiivinen muutos on talebien vähentyminen. He ovat alta kymmenen vanhoja koraanikoululaisia, jotka Marabout, eli opettajat laittavat aamulla kerjäämään kadulle. Opetus jää pahasti taka-alalle. Viime vuonna näitä ryhmiä näkyi paljon. Tätä on täällä paljon kritisoitu ja nyt kuulemma talibeja on sijoitettu sosiaalikeskuksiin saamaan opetusta.
Turismi on elpymässä viime vuodesta. Yhteistyökumppanillamme ATCllä on ryhmiä jonkun verran enemmän kuin viime kaudella. Eilen torstaina he hoitivat yhden risteilijän vieraat. 260 turistia tutustui paikallisiin taidenäyttelyihin, Goren orjasaareen ja osa matkusti Somonen lähellä sijaitsevaan Bandian yksityiseen luonnonpuistoon katselemaan eläimiä. Tuolta puistosta olen kirjoittanut mm. ”Apinan leipäpuu ja valkoinen sarvikuono” osassa.
Krstina Cruises tekee tänne Dakariin risteilyjä jälleen tauon jälkeen. ACT hoitaa heidän ohjelman Dakarissa. Viime talvena täällä ollessa huomion kiinnitti Senegal Tourin bussit ja kuormurit Salyssa. Nyt niitä ei juurikaan näy. Kumppanimme Salif kertoi, että heidän toiminta on mennyt todella pieneksi ja asiakkaita on siirtynyt myös ACTlle. Lieneekö sitten viime sesonki rokottanut toimintaa rajusti. Tällä kaudella Salyssa on Salifin mukaan ollut jonkin verran vilkkaampaa kuin viime talvena.
Ja sitten tämän viikon varsinaiseen agendaan, eli toimilupaan. Tällä viikolla tapahtunutta: Ennen joulua olin sähköisitse tänne yhteydessä ja kyselin luvan perään. Epäilin viestissäni, kannattaako tätä projektia jatkaa ollenkaan. Nopeasti Salif kuitenkin täältä vastasi, että kyllä asia etenee, vaikkakin hitaasti. Nyt maanantaina täällä oli kaikki paperit koossa, mitä viranomainen vaati ja ne toimitettiin pari päivää sitten viranomaiselle. Nyt tänään toimistohenkilömme kävi paikanpäällä ja viranomaiselta vakuutettiin, että lupa-asia esitellään tänään ministerille allekirjoitusta varten. Meiltä ollaan tänään vielä yhteydessä heihin ja asiaa varmistellaan. Jos asia menee näin, toimilupa olisi ensi viikolla valmis. Salif on vakuuttanut minulle, että ilman toimilupaa täällä ei todellakaan voi tehdä yhtään lentoa.
Huominen päivä on vapaapäivä. Kaveri tulee tänne sunnuntain vastaisena yönä ja lähdemme sitten aamulla Gambiaan Banjuliin ensi viikoksi. Siellä meitä jo Raussit odottelevat. He ovat nyt olleet siellä viikon päivät. Matkaamme sinne Salyn kautta ja tarkistamme matkalla varastomme ja siellä olevan kaluston. Gambiassa on pari ihan lomapäivää, mutta sitten alkaa tutustuminen alueeseen lentämisen kannalta. Aivan rannikko on nähdäkseni liian tuulista, mutta sisämaassa saattaisi olla heikommat tuulet. Gambia lentoalueena on kiinostava, mutta kovin kapea.
Ensi viikolla yritän päivittää blogia torstaina. Silloin minulla toivottavasti on kuvia matkan varrelta ja Banjulista sekä muualta Gambiasta. Siihen asti näkemiin ja kuulemiin.

Salif Badiane työpöytänsä äärellä

Jälleen Dakarissa

Toukokuussa olin täällä ja nyt sitten jälleen. Operaatiomme täällä ei ole edennyt ollenkaan. Nyt pitäisi tämän viikon aikana jälleen saada edistettyä asiaa. Niin, mistä tämä nyt sitten kiikastaa. No, siitä toimiluvasta edelleen. Kaikki muu pitäisi olla kunnossa, toivottavasti. Tämän viikon aikana käyn tarkastamassa kaluston varastolla.
Presidentti vaihtui keväällä ja heinäkuussa täällä oli myös parlamenttivaalit. Nyt kaiken pitäisi jälleen muuttua. Jotain on tapahtunut, en sitten tiedä johtuuko uudesta hallinnosta vai mistä. Lentolippujen hinnat ovat tulleen jonkun verran alaspäin. Toinen seikka oli lentokenttä. Toukokuussa jonotin passintarkastuksessa toista tuntia, jono ei vain liikkunut. Viime yönä passintarkastajia oli varsin paljon luukuissa ja homma meni vartissa. Kentällä oli muuten kuski minua odottamassa ja Turacon Ford Rangerilla. Mikäpä oli hotellille körötellessä oman firman autolla. Näyttää tuo vielä iskussa olevan.
Tänään sunnuntaina olen lähinnä totutellut Dakariin tauon jälkeen. Yöllä lämpötila oli kahdenkymmenen asteen paikkeilla. Aamulla menin Eric Kaiserille aamiaiselle. Se sijaitsee muutaman korttelin päässä hotellilta, presidentin palatsin kupeessa. Oikein mukava aamiainen, munakasta, kahvia, croissantia ja mehua. Se sijaitsee ”hyvällä kadulla”, Boulevard De la Republique, Ristimme Veinin kanssa sen Hyväksi kaduksi viime talvena. Kaiserin vieressä on mukava pitseria ja lounaspaikka. Kun katua menee eteenpäin, sieltä löytää myös perinteisen ranskalais-ravintolan. Se on kasinon yhteydessä. Pelaamaan en ole mennyt, mutta ruoka ja palvelu on ravintolassa hyvää.
Sunnuntai on Dakarissa varsin rauhallinen. Kaupunki vaikuttaa jopa tyhjältä. Itsenäisyyden aukiolla on vain muutama taksi päivystämässä ja ihmisiä on todella vähän liikkeellä. Pienet ruokakioskit ovat avoinna, muuten kaupat on kiinni. Myöskään katukaupat eivät ole liikkeellä. Tällä hetkellä lämpöä on kolmisenkymmentä astetta varjossa. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja vieno tuuli puhaltelee. Oikein kesäinen tunnelma. Aikamoinen muutos tämä oli jälleen Suomen pakkassään jälkeen.
Suunnitelmissa on olla täällä Senegalissa tuleva viikko. Yksi kaveri tulee viikon päästä tänne Suomesta ja matkustamme Gambiaan seuraavaksi viikoksi. Tarkoituksena on tutustua alueeseen pallolentämisen kannalta. Gambia joki on mielenkiintoinen. Sen rannat ovat tiheää Mangrove-metsää. Jos sisämaassa olisi sopivaa aluetta lentämiselle. Gambia itsessään vaan on kovin kapea maa palloiluun. Sen lisäksi olen antanut itselleni kertoa, että se on varsin tuulinen myös.
Seuraavan kerran päivitän tätä blogia perjantaina. Tämä on siis suunnitelma. Toivottavasti suunnitelma on toteuttamiskelpoinen ja minulla on perjantaina jotain kerrottavaa.

Sunnuntainen Dakar. Katu hotellin editse.