Suomalainen kaasupallolentäminen

24 Hel

Tulevana viikonloppuna 2.-3.3. on tarkoituksemme mennä Saksaan, lähelle Myncheniä lentämään kaasupallolla. Tulen päivittämään blogia reissun osalta. Tässä kuitenkin tietoa kaasupallolentämisen tulosta Suomeen.

Tämä kirjoittamani artikkeli on julkaistu Ilmailu-lehdessä 8/2008

Coupe Gordon Bennett 2006 oli historiallinen kilpailu. Tässä kaasupallojen matkalentokilpailussa kymmenkunta kaasupalloa laskeutui Suomeen. Voittajakaksikko Philippe de Cock ja Ronny van Havere lensivät lähes 66 tuntia, matkaa kertyi 2500 km.Image

Saman vuoden joulukuussa Dubain pallotapahtumassa tapasin yhden kisan lentäjistä, Tomas Horan. Hän kysyi, miksei Suomessa ole kaasupallolentämistä. Kerroin suuresta innostuksesta ja omasta halustani päästä lajin pariin. Tomas totesi olevansa valmis kouluttamaan suomalaisia lentäjiä Stuttgartissa. Lupasin selvitellä asiaa ja palata siihen seuraavana keväänä.

Keväällä 2007 olin alustavasti yhteydessä Ilmailuhallintoon ja selvitin meidän määräystemme soveltumista kaasupallotoimintaan. Ilmailuhallinto suhtautui asiaan heti erittäin myönteisesti. Sieltä ilmoitettiin, ettei meillä ole määräyksiä kaasupalloista, mutta asia pystytään varmasti ratkaisemaan, kun se tulee ajankohtaiseksi. Jossain yhteydessä myös Ben Mattsson oli ilmaissut kiinnostuksensa kaasupallotoimintaa kohtaan ja näin pystyin ilmoittamaan Tomakselle Stuttgartiin, että Suomessa olisi kaksi halukasta kaasupallo-oppilasta. Emme pitäneet asiasta Suomessa ääntä, koska emme vielä tienneet, toteutuuko koulutus lainkaan.

ImageImage

Ballonsportgruppe Stuttgart on vanha aktiivinen pallokerho. Se operoi muutamalla kuumailmapallolla ja kolmella kaasupallolla. Jäseniä kerhossa on yli sata, aktiivisia 20-30. Osa kerholaisista on maa- ja huoltohenkilöstöä. Kerhon kalusto on melko täydellinen, mm. sillä on pikkubussit hakuautoina. Kerho järjestää pallonuorisoleirejä, osa kansainvälisiä. Ulkopuolisen ihmettelee kerhon aktiivisuutta ja harrastajapohjan laajuutta. Aktiivit toki valittelevat, että uusia harrastajia ei ole tulossa mukaan. Näin siitä huolimatta, että harrastaminen kerhossa on hyvin edullista. Stuttgartin kerho haki 2009 Gordon Bennett-kisan järjestämisoikeutta, mutta hävisi äänestyksen Genevelle.

Ensimmäinen lentotilaisuus Benille ja minulle tarjoutui elokuussa 2007. Saksan Magdeburgissa järjestettiin kuumailmapallolennon EM-kilpailujen yhteydessä kaasupallotapahtuma. Tomas ilmoitti, että voimme tulla sinne ja aloittaa koulutuksemme. Se olisi samalla tutustumislento, jonka jälkeen voisimme päättää jatkammeko lajin parissa. Olen kuumailmapallotoiminnassa tottunut odottamiseen. Kaasupalloilussa mittakaava muuttui täysin. Siinä missä kuumailmapallolla lentoa suunniteltaessa pohditaan, voidaanko lentää Helsingissä vai siirrytäänkö Hyvinkäälle sekä kannattaako lähteä odottelemaan tuulen heikentymistä jo iltakuudelta vai vasta seitsemältä. Magdeburgissa, Berliinistä 130 km lounaaseen teimme perjantaina aamupäivällä päätöksen siirtää lennon aloittaminen perjantai-illasta lauantai-iltaan, koska Puolaan oli odotettavissa huonoa säätä lauantaiksi. Odotusajan käytimme tutustumalla laitteisiin ja mahdolliseen lentoreittiin. Lauantaina päivällä tilanne näytti hyvältä. Lähtisimme ilmaan illalla ja 2000 metrin korkeudessa lentäen päätyisimme Puolaan tai Liettuaan, matalalla lentäen suuntanamme olisi Tanska.

Image

Näillä eväin nousimme lauantai-iltana seitsemän jälkeen pimeälle Magdeburgin taivaalle. Yön aikana saimme tuntumaa kaasupallon pitämisestä vaakalennossa, lentopinnan nostamisesta ja jälleen laskeutumisesta alemmalle pinnalle. Ben oppi myös, että kun opettaja sanoo ”päästä kaasua”, hän tarkoittaa pallon sisällä olevaa kaasua. Hampurin yllä olimme aamuyöstä 500 metrin korkeudessa. Aamun valossa teimme läpilaskun Saksan puolelle ja sen jälkeen nousimme jälleen kilometrin korkeuteen. Tämän jälkeen jouduimme miettimään , jatkammeko lentoa edelleen sunnutaipäivän vai laskeudummeko aamupäivällä Tanskan eteläosiin. Suunnittelussa oli otettava huomioon, että jos jatkamme, joudumme lentämään koko päivän termiikin vuoksi. Päädyimme turvalliseen ratkaisuun laskeutua aamupäivällä. Opettajamme Tomas Hora näytti meille, miten tehdään lasku kovahkolla tuulella. Laskupaikalla Benin kanssa totesimme, että olemme jo puolimatkassa kotia kohden. Soitin kotiin ja Maijani sai varattua meille liput koneeseen Kööpenhaminasta vielä samaksi illaksi.

ImageImage

Kaasupallolentämisessä joutuu ajattelemaan lentämisen uudelleen kuumailmapallojen jälkeen. Kuumailmapallossa lento suunnitellaan niin, että kaasu riittää koko lennon, mutta kaasupallolentämisessä ratkaisevaa on painolastin, eli hiekan riittävyys. Kaasupallolla on lentäessään kaski olotilaa, kylläinen eli taut ja ei kylläinen eli untaut. Pallo on kylläinen, kun sen tilavuus on täyttynyt kaasulla. Untaut-tilassa kaasu täyttää pallon vain osittain. Jos täytämme 1000 m3 pallosta 75%, sen nostokyky on noin 800 kg. Kuormaamme pallon niin, että se painaa juuri nostokyvyn verran, ja pallo pysyy maassa. Kun heitämme 20 kg painoa pois, pallo nousee, kunnes kaasu on laajentunut ja täyttänyt sen koko tilavuuden eli se on taut. Silloin korkeus on noin 2000 m. Kun pallon on taut, se pitää korkeutensa. Kun pallosta päästetään kaasua, se muuttuu untaut-palloksi, lähtee alaspäin ja tulee maahan saakka. Untaut-pallon korkeus muuttuu, kun se saa sysäyksen johonkin suuntaan. Hiekkaa vähentämällä päästään ylöspäin ja kaasua päästämällä alaspäin. Tähän vaikuttavat myös ilman lämpötila eri kerroksissa ja paineen vaihtelut. Painolastin loppuminen on katastrofi, koska silloin alaspäin menevää palloa ei voi pysäyttää.

Image

Kuumailmapallolla ei yleensä lennetä kesäpäivänä termiikin vuoksi. Kaasupallolla voi lentää kesälläkin, jos voidaan nousta termiikin yläpuolelle ja pysyä siellä, kunnes termiikit loppuvat. Jos kaasupallo joutuu nousevaan ilmavirtaukseen, on pakko odottaan ja katsoa kuinka korkealle termiikki nostaa. Laskeva virtaus on vaarallinen, koska se voi jatkua maahan saakka. Silloin ei auta muuta kuin yrittää painolastia vähentämällä pienentää vajoamisnopeutta. Lennon suunnittelussa on otettava huomioon, kuinka korkealle termiikki nousee.

Kaasuna palloissa on vetyä tai heliumia. Hinnan ja paremman nostokyvyn vuoksi Euroopassa lennetään lähinnä vedyllä. Pallon täyttö maksaa 300 – 1000 euroa. Hinta vaihtelee kaasun toimitustavan ja paikan mukaan. Jos lähtöpaikka sijaitsee vetytehtaan vieressä, kaasu saadaan edullisesti. Yksi täyttö on kuitenkin arvokas ja sen vuoksi lennot ovat pitkiä, jotta rahalle saadaan vastinetta. Kaasua ei lennon jälkeen saada talteen. Lennolla kaasua kuluu, kun korkeutta muutetaan. Jos pallo täytetään maassa ja noustaan 6500 metrin korkeuteen, kaasusta on jäljellä enää puolet. Talvipäivänä samalla täytöllä voidaan lentää kaksi lentoa, kun välilaskupaikalle tuodaan lisää hiekkasäkkejä ja uusi lento toteutetaan pienemmällä kokonaiskuormalla.

Koulutuksemme jatkui syksyllä. Opiskelimme lentämisen teoriaa, teimme painolaskelmia ja pohdimme vetykaasun turvallisuutta. Samaan aikaan Suomessa alkoi määräyspuoli edistyä. Jätimme Ilmailuhallintoon esityksen samanlaisesta koulutusjärjestelmästä kuin Saksassa on. Osuimme oikeaan ajankohtaan, sillä harrasteilmailumääräykset ovat uudistumassa. Uuteen pallomääräyksen saimme osat myös kaasupalloja varten. Niissä otettiin huomioon, että Suomessa ei voi saada koulutusta kaasupalloille, joten koulutusorganisaatioksi voidaan hyväksyä myös ulkomaalainen organisaatio.

Image

Lentämisen makuun pääsimme jälleen tammikuussa 2008 kahtena viikonloppuna. Osallistuimme myös Linde-Wasen cupiin maaliskuussa. Lentotapahtuman lähtöpaikka oli Stuttgartissa ja kahdella koulupallolla lähdimme noin kymmenen muun pallon mukana jahtaamaan jänispalloa. Lentoonlähtö tapahtui aamupäivällä klo. 10 aikoihin ja suuntautui koilliseen. aamu oli kirkas ja pilvetön. Puolen päivän aikoihin alkoi taivaalle muodostua cumulus-pilviä ja nousimme kahden ja kolmen kilometrin korkeuteen pilvien yläpuolelle. Iltapäivällä sukelsimme jälleen pilvien alapuolelle. Oma pallokuntani joutui turbulenssiin ja menetimme hiekkaa niin paljon, että jouduimme laskeutumaan. Ben sen sijaan jatkoi jänispallon takaa-ajoa ja laskeutui aivan sen viereen. Epävirallinen Suomen mestaruus meni näin Benille. Lento voitti myös koko tapahtuman.

Koulutukseemme oli suunniteltu kaksi yölentoa, joista toinen toteutettiin huhtikuun lopussa. Eräänä perjantain ja lauantain välisenä yönä kohosimme yhden aikaan Stuttgartin taivaalle. Sillä kertaa nousimme kolmen kilometrin korkeuteen katselemaan auringon nousua. Lensimme yön ja aamulla vaihdoimme opettajaa ja jatkoimme, kunnes termiikki alkoi herätä. Teimme vauhdikkaan laskun erään pienlentokentän läheisyyteen. Tälläkin lennolla totesimme kaasupallolennon olevan aikaa vievä laji. Laskeuduimme aamulla yhdentoista aikaan. Takaisin Stuttgartissa olimme vasta puolilta öin. Hakuauton mittariin tuli kilometrejä yli 600. Paluulento Suomeen oli buukattu, mutta Stuttgartin lentoasemalla matkalaisten mieli mustui, kun selvisi, ettei kotiin päin menevässä koneessa ole paikkaa.

Säät ja ihmisten aikataulut venyttivät koulutuksemme heinäkuulle 2008. Benin viimeinen koululento lähti liikkeelle jälleen Stuttgartista illalla. Suunnitelmissa oli lentää Romaniaan 24 tunnin lennolla. Yön aikana pallon nopeus oli jopa 90 km/h ja matka taittui Münchenin yli Tsekkiin ja Itävaltaan, edelleen Slovakiaan ja Unkarin ylle. Lento ylitti kolme pääkaupunkia: Wienin, Bratislavan ja Budapestin. Jälleen lentäjämme joutuivat miettimään lennon etenemistä. Mikäli he olisivat jatkaneet termiikkiajan, he olisivat lentäneet pitkälle Romaniaan. Aikataulujen vuoksi päätettiin laskeutua Unkariin aamulla. Jo aamulla puuskat olivat kovia. Laskusta tuli vauhdikas ja opettaja Tomas Horan saama jalkavamma vaati sairaalahoitoa. Lento-onnettomuuden takia Ben joutui unkarilaisen poliisin tentattavaksi. Yli kaksi tuntia Ben yritti selvittää poliiseille, miksi pallo oli laskeutunut Unkariin eikä Romaniaan. Ben pääsi kuulusteluiden jälkeen poistumaan maasta kaluston kanssa, Tomas seurasi ambulanssilla. Koulutuksen tavoitteena on ollut omien lentolupien lisäksi tuoda kaasupallolentäminen Suomeen. Talvella Töölön Kiinteistöpalvelu tilasi itselleen kaasupallon, joka valmistui heinäkuussa Augsburgissa, Ballonbau Wörnerin tehtaalla. Tämä pallo on ensimmäinen Suomen ilma-alusrekisterissä oleva kaasupallo.

Laitteena kaasupallo on hyvin yksikertainen. Pallon materiaali on synteettistä kuitua ja pallon yläosassa on pohjoisnapaventtiili, jota käytetään koriin tulevalla narulla. Pallon alaosassa on avoin putki, josta kaasu pääsee laajentuessaan poistumaan pallosta. Putken avulla pallo myös täytetään ja lennon aikana se voidaan punoksista vetämällä sulkea ja avata. Ennen pallot olivat suuren verkon siällä, mutta nykyaikainen kaasupallo on verkoton. Kantopunokset on kiinnitetty suoraan pallon kuoreen. Kaasupallon kori on yksinkertainen rottinkikori. Siihen on mahdollista sijoittaa kenttävuoden pitkiä matkalentoja varten, jolloin miehistö voi vuorotellen nukkua.

Image

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: