Gordon Bennett 2013, kuinka sitten kävikään…

3 Hel

Kilpailuun matkasimme joukkueella minä ja Maija sekä veljenpoikani Atte ja Markku ja Seija Sipinen. Kokenut pallomies Pekka Kojo lähti ajamaan Lantikkaa maitse kohti Nancya. Muu ryhmä saapui lentäen Frankfurtiin, jonne Pekka oli ajanut meitä odottamaan. Heinz Kröger ja Marie-Louise saapuivat suoraan Nancyyn. Säätilanne näytti erittäin vaikealta. Olimme matalapaineen alueella, eikä parempaa ollut luvassa. Briefingissä meille kerrottiin, että suunniteltu lauantai-ilta oli paras huonoista vaihtoehdoista. Lähtöä ryhdyttiin valmistelemaan lauantai-illaksi. Kaikki pallot saapuivat Nancyn lentokentälle, minne oli varattu suuri alue pallojen käyttöön. Iltapäivän kuluessa vilskettä riitti täyttöä valmistellessa. Kaasutäytön oli määrä alkaa viiden aikaan ja lentoonlähtö illalla kymmenen aikaan. Juuri pahasti kun täyttö piti alkaa, alueelle vyöryi ukkosmyrsky ja lähtöä siirrettiin. Iltayöstä briefingissä kerrottin, että lähtö tullaan tekemään aamulla neljän jälkeen. Yön ajan valmistelimme palloa ja viiden aikaan aamulla olimme valmiina ilmaan nousuun. Sää oli edelleen huono, sadepilviä ajelehti taivaalla, ukkosta ei kuitenkaan ollut. Olimme edelleen matalapaineessa. Matalalla, noin kilometrin korkeudessa lennettäessä suunta tulisi olemaan koillinen, kohti Saksaa. Korkeammalla tuuli kääntyisi vastapäivään ja veisi pallot kohti Pariisia. Me päätimme jättää happi pois korista ja valmistautua  pysymään alle kolmen kilometrin korkeudessa. Aamulla ennen lentoonlähtöä olimme aivan puhki ja valmistauduimme lyhyeen lentoon.

20140203-134919.jpg

20140203-134850.jpg  20140203-134902.jpg

20140203-134932.jpg  20140203-134942.jpg

20140203-134951.jpg      20140203-134959.jpg

Lähtöjärjestyksessä olimme kuudentena. Pääsimme mukavasti ilmaan ja nousimme noin kilometrin korkeuteen. ihastelimme Nancyn kaupunkia aamun sarastuksessa. Melko pian jouduimme kuitenkin vesisateeseen. Markku veti ylleen sadeviitan, mutta minä kastuin lähes läpimäräksi. Sade taukosi ja jatkoimme matkaa eteenpäin. Sade ei kaasupallossa ole suuri ongelma, kun lämpötila on plussan puolella. Pallon huippuventtiili saattaa kuitenkin pakkasella jäätyä ja se onkin jo suurempi ongelma. Tällöin palloa ei saa laskuun ollenkaan, on vain odotettava venttiilin sulamista. Jonkun aikaa lennettyämme minä aloin kuulla sihinää. Arvelin pallon vuotavan oikein kunnolla. Markku ei alkuun kuullut sihinää ollenkaan, mutta vähän ajan päästä hänkin kuuli ja päätimme jo ryhtyä pakkolaskutoimenpiteisiin. Samassa kuitenkin huomasin, että siellähän satoi. Sihinä tulikin veden osuessa pallon pintaan. Sade ei vaan ollut vielä valunut koriin ollenkaan. Huoahdimme helpotuksesta ja jatkoimme lentoa. Radiosta kuulimme muutaman pallon pyytävän selvitystä lennonjohdolta nousuun korkealle. Parin tunnin lennon jälkeen allamme alkoi muodostua pilviverhoa. Meillä oli tieto, että ilma oli erittäin epästabiili ja siitä johtuen pilvet alkavat nopeasti muodostua kuuropilviksi, jopa ukkoseksi. Seurasimme tarkkaan pilvien kehitystä. Radiosta kuulimme, kuinka Italian joukkue kysyi sääennustetta Strassbourgin alueelle. Sinne ennustettiin sadetta ja voimakkaita puuskia. Me olimme suuntaamassa sinne. Päätimme mennä laskuun, kun sen voimme turvallisesti tehdä. Laskeuduimme pilvien tasolle ja sukelsimme pilven alapuolelle. Pilvessä ollessamme tarkkailimme korkeutta ja arvioimme, milloin maa pitää tulla näkyville. Pian maa alkoikin pilkottamaan allamme ja huomasimme olevamme turvallisessa korkeudessa. Edessämme näkyi mukavasti laskeutumiseen soveltuvia peltoja ja päätimme tehdä laskun. Lensimme pienen kylän ylitse hyvin matalalla ja pääsimme turvallisesti laskuun.

20140203-135010.jpg  20140203-135019.jpg

20140203-135036.jpg  20140203-135048.jpg

20140203-135100.jpg  20140203-135120.jpg

20140203-135111.jpg

Pian meidän jälkeemme laskeutui myös Italian joukkue. Venäjän tiimi jatkoi matkaa koilliseen, muut joukkueet nousivat korkealle ja suuntasivat siten luoteeseen ja edelleen länteen. Sää oli erittäin vaikea. USA I, Cheryl White ja Mark Sullivan joutuivat pilven syömäksi. He lensivät yli kahden kilometrin korkeudessa kun pilvi imaisi heidät ja he lähtivät huimaa vauhtia alaspäin. Alkoi runsas hiekan poisheitto ja he saivatkin pallon stabiloitua tultuaan pilven alapuolelle. Tässä yhteydessä heiltä kuitenkin rikkoutui GPS ja he päättivät laskeutua iltapäivän alussa. Saksa III kulutti lähes kaiken hiekan päivän aikana j myös he päättivät laskeutua illan suussa. Kahdeksan palloa jatkoivat edelleen yön yli. Palloille mahdollistettiin Pariisin ylitys tietyssä korkeudessa. Seuraavana päivänä laskeutui  aamulla Venäläiset Saksaan Ampfingin alueelle ja muut Saksan, Ranskan ja Sveitsin pallokuntaa lukuunottamatta Ranskaan. Mainitut kolme pallokuntaa lähtivät ylittämään Biskajan lahtea. Sveitsi I laskeutui 62 tunnin lennon jälkeen Espanjaan lennettyään lähes 1200 km. Saksa II ja Ranska I laskeutuivat Portugaliin. Ranskan joukkue lensi 1400 kilometriä ja voitti Saksan, joka lensi 1300 kilometriä. Kilpailun tulokset löytyvät täältä http://media.wix.com/ugd/40b979_c5565722ced7fe8e0f9dbc6a0f5fc7f0.pdf

 

 

 

 

Yksi vastaus kirjoitukseen “Gordon Bennett 2013, kuinka sitten kävikään…”

  1. Kaija 4 helmikuun, 2014 klo 6:26 am #

    No olihan seikkailua kerrakseen, selviydyitte kuitenkin ehjinä alas 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: