Upea talvinen kuumailmapallolento

Oli kirkas, kuulas pakkaspäivä viisi vuotta sitten. Aivan upea kuumailmapallolennolle. Olli Luoma ja Jarmo Tuominen lähtivät talvilennolle ja Hannu Larimaa oli maahenkilönä.

Ja tästä se alkaa….

Aamulla pakkasta oli ruhtinaallisesti.

Tietokoneella sään tarkastus, kyllä, kylmää on.

 

 

 

 

 

Kahvia evääksi.

Mittari näyttää paljon pakkasta matkalla kalustolle.

 

 

 

 

Lahjus maahenkilölle ennen lähtöä.

 

Sieltä sen pitäisi löytyä.

 

 

 

 

Kyllä lapion avulla löytyy ja kaikki on kärryssä.

Kesällä letkut ovat letkeitä.

 

 

 

 

Kaasupullojen typetys.

Lähtöpaikka näyttää hyvältä.

 

 

 

 

 

Ei kun kalusto esiin.

Kyllä tämän puhaltimen pitäisi käynnistyä.

 

 

 

 

Lumiset puut koristavat valmistelua.

Ja ei kun ilmaa sisälle.

 

 

 

 

 

Pallo valmiina nousuun.

Korkeus 338 ft (=103 m) merenpinnasta, pakkasta vajaa 20 astetta.

 

 

 

 

Inkalan kartano talvisena aamuna.

Upea on päivä. Alajärvi Hattulassa, Hämeenlinnan liepeillä.

 

 

 

 

Hieno on maisema, metsää riittää.

Eväät esille.

 

 

 

 

Korkeus 2742 feet (=835 m) merenpinnasta, pakkasta 5 astetta.

Mikäs täällä on ollessa.

 

 

 

 

Joululahjan kokeilua, Hämeenlinnan keskusta on suoraan kaukoputken alla.

 

Hämeen linna ja Linnapuisto.

 

 

 

 

Graafisen kaunista, kuin taideteos, Katuman kaupunginosa.

 

Viisi astetta plussan puolella, maassa on 15-20 astetta pakkasta. Korkeus 1777 feet (=540 m).

 

 

 

 

Kuin satua olisi.

Näkymä suoraan alas.

 

 

 

 

Utu verhoaa osaa metsistä.

Maisemista nautiskellaan.

 

 

 

 

Rehupaalit koristavat peltoa.

Aurinko paistaa kirkkaasti.

 

 

 

 

Alas kylmään on mentävä.

Tien lähelle alas.

 

 

 

 

Alhaallakin luonto on kauniina.

Kalusto tielle.

 

 

 

 

Ilmat pihalle.

Ja kaikki on taas kärryssä kotimatkaa varten.

 

 

 

 

Ei kulkijoista paljon jälkiä jää.

 

Kotona Suomessa jälleen…

Näin on tapahtuma ohitse ja olemme jälleen kotona. Manilassa lentokentällä oli mielenkiintoinen tilanne. Lentokoneemme oli suunniteltu lähteväksi Manilasta aamulla viiden aikaan. Menimme kentälle ajoissa, eli kello kolmeksi. Check in-jonossa odotellessamme huomasimme, että jono kyllä liikkuu hitaasti, mutta se taitaa vain tiivistyä. Tiskeillä laukut eivät siirry mihinkään. Niinpä pian tuli ilmoituskin, että Cathay Pacificin tietokoneet ovat jumissa. Check in-tiskin virkailijat tekivät käsin kaikki työt, laukkujen tagit he kävivät hakemassa jostain muualta. Näin siinä sitten kävi, tasan kahden tunnin kuluttua meillä oli boarding passi Hongkongiin saakka, laukut oli kyllä selvitetty Helsinkiin saakka. Täytyy antaa kenttävirkailijoille täysi kymppi hommasta. Minkäänlaista paniikkia ei ollut nähtävissä, hommaa vain tehtiin. Kone oli kyllä lähdössä sitten tunnin myöhässä, mutta meidän vaihtoaikamme olivat riittävän pitkät, ettei meille tullut edes kiirettä Hongkongissa. Siellä saimme boarding passit edelleen Lontooseen ja Helsinkiin. Kotimaahan saavuimme yöllä ja edelleen kotona olimme kello yhden aikaan aamuyöstä. Kun ikää tulee, alkaa matkustaminen väsyttämään. Perillä on mukava olla, mutta tuollainen 23 tunnin matkustaminen syö miestä lähes rotan lailla.

Filippiinien reissu oli kaiken kaikkiaan mukava. Kaksi mukavaa lentoa pääsimme lentämään ja homma toimi hyvin. Tämä oli varmaankin 18. tapahtuma, joten rutiinia oli. Tätä mainostettiin 19. tapahtumana, mutta 13 kerta oli jätetty välistä, peräkkäisinä vuosina oli 12. ja 14. fiesta.

Kalusto ei ole vielä saapunut takaisin Suomeen, eiköhän se tällä viikolla tule.

Olemme tehneet kaksi videota reissusta. Ne on nähtävissä täällä, https://www.youtube.com/user/LinnanPallo

Kun menee katsomaan meidän tekemää videota, niin sitten oikeassa reunassa näkyy linkkejä muihin tapahtumasta tehtyihin pätkiin, kannattaa käydä katsomassa.

Tämä tällä kertaa, näihin kuviin ja näihin tunnelmiin!

Asenne ratkaisee aina

Välillä jo tuntui, että tämä kuva on ainoa, missä olen korissa

Eipä näin tietenkään käynyt, asenne ratkaisee aina. Instrumenttimme saapui perjantai-aamuna lentokentälle UPSn terminaaliin, mistä sen noudimme.

Perjantai-iltana valmistelimme pallon ja tankkasimme säiliöt aamulentoa varten. Aamubriefingissä saimme aplodit, kun Joy ilmoitti myös meidän tiimimme pääsevän vihdoinkin taivaalle. Aamun sää oli hyvä. Kolmisenkymmentä palloa levittäytyi lähtöpaikalle ja mekin aloitimme pallon täytön.

Kyytiläisiä olikin jonoksi asti. Joy oli buukannut meille 4 matkustajaa ja heidän lisäksi kyytiin nousivat Jarmo ja yksi maahenkilöistämme kartturiksi. Nousimme kentältä ilmaan ja matka suuntasi kohti etelää.

Nopeutta oli lennon aikana noin 20 km/h ja laskeutuminen sujui hyvin joen rannalla olevalle niitylle, jossa avustajia pallon kokoamiseen löytyi nopeasti.

Osa palloista laskeutui kuivaan joen uomaan, jonne pääsi hyvin autolla. Tämän linkin takaa löytyy lentoreittimme korkeus, nopeus ym tietoineen.

http://www.movescount.com/fi/moves/move52852872

Lauantai-iltana oli vuorossa sitten kentällä toteutettu night glow. Lauantai on koko tapahtuman pääpäivä ja nyt se osui vielä ystävänpäiväksi, jota täälläkin vietetään. Yleisöä oli paikalla todella paljon ja illan kruunasi tietysti pallojen pystytys ja valaiseminen karjapolttimilla musiikin soidessa. Keli ankkurissa pitämiselle oli erinomainen. Ainoa miinuspuoli oli pieni sade välillä, mutta se ei menoa haitannut.

Operaation jälkeen alkoi kylläkin tuulla aika voimakkaasti, mutta sehän ei sitten enää vaikuttanut meihin. Tarjosimme eräälle lentäjälle kyydin hotellille, hänen maamiehistönsä kun oli jo poistunut paikalta. Autossa nimi aukenikin minulle, hän oli Jonathan Trappe. Kaveri on lentänyt pienillä kaasupalloilla mm. alppien yli ja yritti myös lentää niillä Atlantinkin ylitse, mutta joutui laskeutumaan jo alkuvaiheessa New Foundlandin saarelle. Hän kertoi elävästi ”vappupalloilla” lentämisestä. Uskomattomia suorituksia. Täältä löytyy kuvia ja tarinaa  http://www.clusterballoon.com/

Sunnuntai-aamuna olimme jälleen briefingissä 05.30. Sää oli erinomainen jälleen. Tuulen suunta oli sama kuin edellisenä aamuna, voimakkuus vain oli heikompi. Lensimme vain muutaman kilometrin. Laskeutuessamme lensimme pienen asuinalueen ylitse hyvin matalalla ja niinpä meitä olikin vastaanottamassa kymmeniä, ellei yli sata asukasta. Onneksi samalle alueelle laskeutui muitakin palloja ja näin osa porukasta siirtyi niiden luokse.  Lennosta sain erinomaista viedoata ja Jarmo otti myös kuvia, mutta teknisistä syistä johtuen, emme niitä tähän hätään tänne saa. Kun pääsen Suomeen, tulen laittamaan tänne tietoa mistä kuvia ja viedeoita voi nähdä. Täällä kuitenkin on jälleen nähtävissä sunnuntain lennon tietoja http://www.movescount.com/fi/moves/move52945759

Täällä kello lähestyy neljää iltapäivällä (Suomessa on aamupäivä). Se tarkoittaa sitä, että lähdemme kentälle. Tänään on ohjelmassa jälleen night glow ja sen jälkeen kaluston pakkaaminen kaasusäiliöiden tuulettamisineen. Lopuksi on vielä jonkinlaiset juhlat. Huomenna aamulla matkaamme Manilaan ja tiistai-aamuna kohti koti-Suomea. Edessä on pitkä matka, Manila-Hong Kong-Lontoo-Helsinki. Perillä meidän pitäisi olla tiistai-iltana. Palaan tämän blogin pariin vielä ensi viikon aikana.

Angeles city, Clark

Positiivarit instrumenttimme ei ole vielä saapunut, tai siis emme ole saaneet sitä vielä käsiimme. UPS:n träkin mukaan laite on eilen illalla tullut Clarkin kentälle. Saanemme sen tänään ja pääsemme lentämään mahdollisesti jo illalla, viimeistään aamulla. Illat ovat täällä lentojen suhteen vaikeita, koska tuuli on varsin voimakas aivan auringon laskuun saakka.

Tämä Clarkin alue on entinen USAn tukikohta ja täällä oli 20 000 amerikkalaista. Alue oli käytännössä amerikkalainen kaupunki. Alueen vuokrasopimus oli päättymässä 1991 ja luonnollisesti jo pari vuotta ennen vuokraoikeuden päättymistä neuvoteltiin jatkosta. Filippiinien parlamentti hylkäsi vuokrasopimuksen jatkon ja näin amerikkalaiset olivat poistumassa 1991. He lähtivätkin sitten rytinällä.

Pinatubon tulivuori oli ollut hiljaa jo vuosisatoja ja näin se oli ”unohdettu”. Maalis-huhtikuussa 1991 alueella havaittiin pieniä maanjäristyksiä ja kevään aikana tulivuori aktivoitui. Muutaman päivän aikana USA evakuoi koko tukikohdan. Kesäkuussa alkoi sitten iso rytinä. Ensiksi vuori alkoi purkautua, mutta sen huippu sortui sisäänpäin ja tukki toimivan vuoren. Paine kasvoi vuoren sisällä ja 12. kesäkuuta (Filippiinien itsenäisyyspäivänä) tapahtui räjähdys. Vuori räjähti suoraan ylöspäin. Pilvi nousi lähes 40 km:n korkeuteen. Purkaus kuulemma havaittiin jopa Suomessa auringon nousun yhteydessä. Nämä kuvat ovat Clarkin museosta, jälkimmäisen on ottanut Albert Garcia.

Aikaisemmalla retkelläni tänne haastattelin paikallista asukasta ja hän kertoi, että he oikeasti arvelivat maailmanlopun tulleen. Nyt eräs paikallinen kaveri kertoi olleensa purkauksen aikana 13 vuotias ja lapset olivat pitäneet tapahtumaa seikkailuna. Angelesin ja Clarkin alueelle ei tullut laavaa, mutta tuhkapilvestä satoi maahan kiviä, hiekkaa ja tuhkaa useamman kymmenen sentin paksuudelta.  Purkausta kesti nelisen kuukautta. Talot luonnollisesti sortuivat lähes kaikki. Vuoristosta tuli myös valtavat mutavyöryt, joista on edelleen uomat näkyvissä. Angeles ja Clark tuhoutui totaalisesti ja myös viljelyalueet tulivat käyttökelvottomiksi. Tuolloin aluelta muuti paljon väkeä pois töihin ulkomaille. Aikaisemmalla reissullaa haastattelemani kaveri oli muutaman vuoden töissä Koreassa, kunnes palasi takaisin. Purkauksen jälkeen Clarkin alueesta muodostettiin erityistalousalue, jotta se saataisiin elpymään. Purkaus oli tuhonnut alueen, mutta myös 20 000 amerikkalaisen postuminen vaikutti alueen talouteen. Uusia mahdollisia viljelymenetelmiä ja -kasveja tutkittiin. Alueella ryhdyttiin viljelemään sokeriruokoa. Olin täällä ensimmäisen kerran yhdeksän vuotta sitten. Kehitys on ollut merkittävää. Eräs paikallinen vain totesi sen kuitenkin olevan aivan liian hidasta. Täällä rakennetaan paljon. Yksi maahenkilöistämme on rakennusyrittäjä ja hän sanoi aikaisemmin työskennelleensä laajalla alueella, nyt hänen yrityksensä rakentaa vain täällä, töitä riittää. Giovannin vaimo on kiinteistövälittäjä ja hänkin sanoi työtilanteensa olevan tällä hetkellä erinomainen.

Eilen aamulla oli tapahtuman ensimmäinen lentopäivä. Briefing oli kentällä 05.30. Sää oli erinomainen lentämiseen. Yleisöäkin saapui paikalle tuhansittain varhaisesta hetkestä huolimatta. Kaikkiaan palloja on paikalla yli 30 ja niistä mukavan monta muotopalloa. Eilen aamulla lensi Feston Up side down, luonnollisesti oikeinpäin lentävän sisarensa kanssa.

Tämä pallopari on mielestäni aivan mahtava idea. Ylösalaisin lentävän kori ylhäällä on tietysti feikki. Oikea kori sijaitsee alhaalla pallon sisällä. Tuo on kuitenkin niin oikean näköinen, että siitä on tehty useasti hälytyksiä poliisille/palokunnalle, mm. ensi lennolla Bristolissa. Kyllähän pelastustoimiin olisi syytä ryhtyä, jos pallo vahingossa väärinpäin lentäisi.

Ensimmäisen kerran näin myös livenä Van Gogh- pallon.

Tämä pallo on tehty van Goghin omakuva-maalauksen pohjalta (kuvassa hänellä oli vielä kaksi korvaa). Tämäkin on erinomaisesti onnistunut pallo. Koska esikuvana oli maalaus, Cameronin pallotehtaalla joutuivat pohtimaan, minkälainen on sitten van Goghin niskapuoli. Lopputulos oli hieno.

Tämä koira-pallo on myös varsin valloittava.

Tällainen muotopallo on toki upea ja kerää huomiota missä sitten lentääkin. Henkilökunnalle se on varsin työläs. Pystyttämisessä on omat hankaluutensa jotta pallo täyttyy kunnolla. Tässä mm. jalkoihin puhallettiin ilmaa puhaltimella vielä palloa pystyyn poltettaessa. Sama koskee myös sitten laskupaikalla pallon tyhjentämistä. Kaikista lokosista on ilma saatava pois. Me operoimme aikoinaan kolme vuotta Costa Rica-kahvipakettia ja senkin tyhjentäminen oli hankalaa, saati sitten koirapallon kaikkien ulokkeiden tyhjentäminen. Näiden hankaluuksien lisäksi on sitten vielä kuoren paino. Kun vastaavan tilavuuden omaava tavallinen pallo painaa noin 150 kg, tällainen motopallo painaa 300 – 500 kg.

Tässä vielä kuvia muista eilen aamulla lentäneistä muotopalloista. Tuollaisen vaaleanpunaisen elefantin näkeminen taivaalla suunnuntai-aamuna voisi joillekin aiheuttaa erilaisten lupausten tekemistä…

Tänään aamulla emme olleet pelipaikalla. Aikaero ilmeisesti vaikuttaa, illalla menimme nukkumaan kymmenen aikaan ja heräsimme lähempänä kahdeksaa. Jokohan nyt jetlag olisi selätetty. Maahenkilömme tulee hakemaan meidät neljältä hotellilta ja menemme valmistelemaan pallon. Tänään täällä on ollut varsin pilvinen päivä. Se saattaa tarkoittaa sitä, että illalla ei välttämättä tuule niin myöhään ja pääsisimme lentämään myös illalla. Vielä lopuksi kuva paikallisesta jeepistä. Meillä on hakuautona Toyota Landcruiser, mutta näitä vanhoja jeeppejä on täällä paljon. Oikeasti ne ovat Mitsubishin tehtaalla lisenssillä tehtyjä.

Tämä tällä kertaa, seuraavan kerran ajattelin päivittää blogia sunnuntaina, toivottavasti kahden hienon lennon jälkeen.  Niin, vaikka tänään on ollut pilvistä, lämpöä on ollut reilusti yli 22 astetta…

Filippiineillä ollaan

Maanantai-aamuna lähdimme Tuomisen Jarmon kanssa kohti Manilaa. Ensimmäinen legi oli Helsinki – Amsterdam. Siellä vaihto Hong Kongin koneeseen ja sieltä edelleen Manilaan. Matkustusaikaa tuli kaikkiaan noin vuorokausi. Kotoa lähdimme aamuviideltä ja perillä Manilassa olimme paikallista aikaa klo. 11, tällöin Suomessa kello oli viisi aamuyöllä.

Amsterdamissa avasin puhelimeni ja UPSn edustaja soitti Helsingistä ja ilmoitti, että kalustomme oli pysäytetty. Olin laittanut ohjeen mukaan rahtiluetteloon tiedon, että kaasusäiliöt ovat tyhjennetty ja ne on täytetty typellä. Se olikin liikaa, että mainittiin niiden siältävän typpeä. Hetken asiaa päiviteltiin ja UPSn kaveri sanoi hoitavansa asiaa eteenpäin. Matkan aikana sainkin sitten viestin, että instrumentti oli lähdössä maanantaina. Toivottavasti se kerkiää ajoissa pelipaikalle.

Tämä pallotapahtuma alkaa Manilassa, jossa osaalistujille on järjestetty majoitus hotelli Peninsulaaan, viiden tähden hotelliin  http://manila.peninsula.com/en/default . Täällä olemme yöpyneet myös aikaisemmilla kerroilla. Hotelli ei suotta kanna viittä tähteä, puitteet ja palvelu on erinomaista. Huono puoli tietysti on hintataso, siellä ei ole varaa yöpyä muuta kuin sponssattuna. (kuvaa napsauttamalla saat sen isommaksi)

Illalla hotellissa oli ilmailubanketti. Tapahtuman avajaisiin oli yhdistetty Aviator of the year-palkintojen jako, sekä Miss Aviator kilpailun finaali. Upean illallisen aikana paikallinen ilmailuliitto jakoi kunnostautuneille ilmailijoille kunnianosoituksia (älkää kysykö miksi tämä on alleviivattu, kysykää wordpressiltä)

 

Tämän jälkeen meille esiteltiin parikymmentä Miss Aviator-kilpailun finalistia. Kilpailu oli varsin tosissaan tehty, parisen tuntia kestävän ohjelman aikana finalistit esittäytyivät lentoemäntien vormussa, uimapuvussa ja päätteeksi iltapuvussa. Ennen finaalia kilpailijat olivat osallistuneet varsin moneen mielenkiintoiseen ilmailutapahtumaan. Voittajaksi kruunattiin upea nuori nainen ja hän pokkasi itselleen tittelin lisäksi 100 000 pesoa rahaa ja saman verran edestä matkamahdollisuuksia (100 000 pesoa=  noin 20 000 euroa).

Runsaan, mutta maukkaan aamiaisen jälkeen lähdimme busseilla kohti Angeles cityä, jonka kupeessa sijaitsee Clarkin erityistalousalue. Matkalla ihastelimme riisipeltoja ja maisemaa muutenkin. Ihmettelimme kovasti, että miksi ihmiset muuttavat haluavat pois kauniilta ja rauhalliselta maaseudulta meluisaan ja likaiseen kaupunkiin. No, tietysti mahdollisuudet leveämpään elämään on kaupungissa paremmat.

  

 

Clarkissa meidät majoitettiin Holiday Inn-hotelliin. Tämä on entinen USAn armeijan upseerikerho, joka on muutettu hotelliksi. Clarkissa sijaitsi ennen Pinatubon purkausta Yhdysvaltain suurin tukikohta USAn ulkopuolella. Ennen purkausta tukikohta evakuoitiin ja jälleenrakennuksen yhteydessä purkauksen jälkeen alue tuli filippiiniläisten käyttöön. Alueesta muodostettiin erityistalousalue, jolla pyrittiin saamaan tänne taloudellista aktiivisuutta. Edellisen kerran kävin täällä 2008 ja täytyy sanoa, että kehitystä on tapahtunut.

Tänään hotellilla oli yleisbriefing, jossa selostettiin tulevan tapahtuman menetelmät ja saatettiin pallokunnat yhteyteen maahenkilöidensä kanssa. Maahenkilöinä ovat paikalliset 4×4 kerhon jäsenet. Meidän maajoukon johtajana toimii Giovanni. Hän on mukana tässä tapahtumassa nyt kolmatta kertaa. Edellisellä kerralla hänen tiiminsä oli maahenkilönä moottoripyörä-muotopallolle. Aluksi se oli ollut hauskaa, mutta pian kalusto alkoikin olla varsin painavaa. En tiedä, mutta uskon sellaisen kuoren painavan yli 300 kiloa. Tänä vuonna tapahtumassa on mukana mm. Feston upside-pallo ja van Goghin lentävä pää (kuva on ajalta jolloin hänellä oli kaksi korvaa). Meidän pallomme ei kerinnyt tänne vielä tänään. Niinpä emme pääse aamulla lentämään, mutta tulen ottamaan sitäkin enemmän kuvia.

Tämä tältä päivältä, ryhdymme vamistautumaan tervetulojuhlaan Fontanassa…

POSITIIVARIT MAAILMALLA

PIHABF on filippiiniläinen kuumailmapallotapahtuma. Se järjestetään aina alkuvuodesta Angeles Cityssä, Pampangassa. Samassa kaupungissa oli aikoinaan amerikkalaisten suurin sotilastukikohta USAn ja Euroopan ulkopuolella. Alue jäi kuitenkin vuonna 1991 Pinatubo-tulivuoren purkauksen ja sitä seuraavan mutavyöryn alle ja tuhoutui täysin. PIHABF Kuumailmapalloilutapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1994 alueen talouden kohentamiseksi.  PIHAF:n erityispiirre ovat kuumailmapalloilun ympärillä järjestettävät ilmailuesitykset esimerkiksi kauko-ohjattavilla lentokoneilla, leijoilla ja lentämiseen liittyvät näyttelyt.

Tapahtumalla on vuosittain noin 60 000 katsojaa.

Ensimmäinen PIHABF fiesta järjestettiin vuonna 1994. Vuosien saatossa tapahtuma on saanut hyviä yhteistyökumppaneita ja esimerkiksi pallojen lentorahti maksetaan nykyisin järjestäjän toimesta. Itse olen osallistunut tapahtumaan kaksi kertaa ja molemmat kerrat olivat ikimuistoisia. Ensimmäisellä kerralla, vuonna 2006, kävin tapahtumassa vaimoni kanssa. Matkustimme Manilaan paria päivää ennen varsinaisen tapahtuman alkua ja tutustuimme paikalliseen elämään. Silloin saimme huomata, että paikalliset muistivat Suomesta edelleenkin Armi Kuuselan.

Tapahtuma alkaa joka vuosi pallokuntien kokoontumisella Manilassa. Siellä järjestetään tervetulojuhla ja ”Get together party”. Kilpailun paikallinen isäntä Joy Roa organisoi sitten palloväen kulkemisen Manilasta Angeles Cityyn. Siellä osallistujat majoittautuvat – nykyisin hotellina toimivaan – USA:n armeijan entiseen upseerikerhoon. Pallot on kuljetettu etukäteen kaupungin lentokenttä-alueelle.

Maahenkilöstönä tapahtumassa toimii paikallinen 4×4 kerho, jossa oli mukana ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista. He osallistuvat PIHABFiin talkoomielellä, pallokuntien on vain huolehdittava heidän ruokailustaan lennon jälkeen sekä maksettava bensarahaa. Ruokailu ei ole ongelma: eräänkin lennon jälkeen maahenkilömme tahtoivat syödä paikallisessa Mc Donald´sissa. Mukaan tuli myös maahenkilöiden perheenjäseniä. Annokset reilulle kymmenelle hengelle maksoivat yhteensä kymmenisen euroa.

Lennot tapahtuvat aikaisin aamulla, noin kuuden aikaan. Iltaisin tuuli heikkenee vasta aivan auringonlaskun tienoilla ja tällöin lennot jäivät todella lyhyiksi, yleensä vain kymmenen minuutin mittaisiksi. Kokemani aamulennot olivat sitäkin upeimpia.

Pinatubon purkauksessa alueelle virtasi suuria määriä mutaa. Alue säästyi kuitenkin laavalta. Niinpä näimme lennoillamme edelleen valtavia mutajokia. Laskeutuessa piti olla tarkkana. Autoilla ei kaikkialta olisi päässyt hakemaan kalustoa pois. Maahenkilöstömme oli upea, he auttoivat kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Järjestäjä Joy Roa toivoo aina paikalle alueen kehittämiseen vaikuttavia henkilöitä. Niin kutsuimme vuoden 2008 tapahtumaan Suomen Manilan suurlähettilään. Pyysimme hänet lentämään kanssamme Angeles Cityn aamulennolle. Sanoimme pyytävämme häntä mukaan säälistä. Yleensä suomalaiset ottavat lähetystöön yhteyttä kun he ovat pulassa. Me sen sijaan otimme häneen kerrankin yhteyttä pelkästä ilosta. Lähettiläs lensi kanssamme hienon aamulennon ja oli varsin tyytyväinen tapahtumaan.

Tänä vuonna osallistumme tapahtumaan Positiivarit pallolla. Tarkoitukseni on päivittää blogia seuraavan kerran keskiviikkona. Lennot alkavat torstaina ja viimeinen lento suunniteltu sunnuntaiksi. Pallo lähti lentorahtina Suomesta tänään, sen pitäisi keritä hyvin pelipaikalle.