Nyt meillä on täällä jo kaksi palloa varastolla odottamassa rekisteröintä ja lentokelpoisuuden toteamista. Kolme palloa on kohta valmiina tehtaalla ja sitten on vielä kaksi palloa tuotannossa. Yhteensä seitsemän palloa on tilattu ja kahdesta on vielä optio olemassa. Isosti siis lähdetään liikkeelle. Varaston pihalla on myös viisi uutuuttaan hohkaavaa traktoria ja isoja peräkärryjä on valmiina kolme. Toivomme, että seuraavat kärryt ovat hiukan keveämpiä. Pienemmät pallomme eivät aivan näin järeitä tarvitse. Henkilökuntaakin on palkattu erinomainen määrä. Maahenkilöstöä on 35 ja lippukonttorilla muutama myyntihenkilö. Maahenkilöstö on nyt kolmelle pallolle, eli 12 henkilöä palloa kohden.
Väki on todella innostunutta ja maatoimintojen johtaja Ko Jack on kouluttanut väkeä varsin ansiokkaasti perusasioiden hoidossa. Palloäksiisiä olemme jonkun verran tehneet ja pallon rikaaminen sujuu hyvin. Kaasusäiliöt on täytetty. Siinäpä onkin operaatio. Kaasua ei ole isossa bulkkisäiliössä kuten meillä kotona, vaan kaasu tuodaan varastolle 45 kg:n perussäiliöissä. Tämä tarkoittaa sitä, että tankatessa pallojen säiliöitä, varastosäiliö täytyy kääntää ylösalaisin, jotta sieltä saadaan kaasu nesteenä ulos. Varastosäiliöille on rakennettu puinen teline, johon saadaan kolme säiliötä kerrallaan ylösalaisin. Näin kaikki yhtiöt toimivat täällä. Suurin yritys, BOB täyttää jokaisen aamulennon jälkeen 40-48 säiliötä. Kaikkiaan kaasua kuluu kauden aikana täällä arviolta 300 000 kg. Ja tämä kaikki valutetaan pikkusäiliöistä…
Olemme myös valmistelleet huoltotiloja. Kävimme paikallisilla markkinoilla hakemassa työkaluja ja perussetti alkaa olla koossa. Toisen pallomme mukana tuli varaosia. Siinä on tavaraa moneksi vuodeksi. Esimerkkinä kuoren kangasta 100 m jokaista väriä. Ei heti pääse loppumaan jos palloihin tulee jostain syystä paikattavaa.
Ensimmäinen pallomme myös siunattiin (en tiedä onko oikea termi kun kyseessä on buddhalaisuus?) Hieno tilaisuus. Aamulla varasto ja huoltotila oli siivottu ja järjestelty viimeisen päälle. Munkeille oli katettu pöytä ja heille oli tuolit pöydän ääressä. Kun he saapuivat paikalle koko meidän väki meni lattialle istumaan ja munkit aloittivat puheensa. En tietenkään ymmärtänyt mitään, mutta paikallisille tämä oli tärkeä tilaisuus.
Päälentäjämme Shawn on tehnyt töitä uusien lentäjien palkkaamisessa. Joulukuun alkupuolella tänne saapui japanilainen lentäjä Yosh-san ja hänen vaimonsa Mayumi-san. Oikein mukava pariskunta. He ovat viettäneet viimeiset kaksi vuotta Keniassa. Heidän lisäksi ennen Joulua on saapumassa vielä kaksi pilottia Etelä-Afrikasta. Vuoden vaihteessa meidän pitäisi olla jo aika valmiita operoinnin aloittamiseen. Paikallisella viranomaisella on menossa ICAOn (kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö) auditointi ja paperimme eivät etene ollenkaan tällä hetkellä. Minun huoltolupakirjani validiointi on saatu päätökseen. 
Saan huoltaa ja allekirjoittaa tehtyjä huoltoja lupakirjani mahdollistamin laajuuksin. Lentäjän lupakirjamme sen sijaan ovat juuttuneet byrokratian rattaisiin. Kuukausi sitten kävimme kirjallisessa kokeessa mutta emme ole saaneet tuloksia. Epävirallisesti olemme saaneet tietää, että emme olisi läpäisseet. Olemme saaneet myös tietää, että koe meni läpi, mutta meidän halutaan tehdä myös uusimuotoinen koe. Hiukan tuntuu, että meidän työtämme jarrutetaan. Näin länsimaisittain ajatellen viranomaisen toiminta on täällä hiukan outoa. He olisivat mm. halunneet keskeyttää kaiken pallotoiminnan ICAOn auditoinnin ajaksi ja ”piilottaa” koko toiminnan. Siis ihan oikeasti piilottaa yksi Myanmarin näkyvimmistä ilmailumuodoista ja vieläpä toiminnon, joka on yksi parhaiten järjestetyistä koko maailmassa. Hulluja nuo roomalaiset, sanoisi Asterix. Yrittäjät olivat saaneet piilottamisen kuitenkin peruutettua.
Kuten Harald Hirmuinen toteaa: ”Elämä ei ole pelkästään taistelua ja kärsimystä, vaan sekaan mahtuu myös huonoja päiviä”. Edellisellä kerralla kerroin messistämme, HTin-baarista. Sen omistaja Tina täytti tasavuosia ja hän järjesti hiekkadyyneille bileet kutsuen kaikki palloihmiset juhliin. Vietimme runsaan mukavan iltapäivän/illan hyvän ruoan, musiikin ja mukavien ihmisten seurassa. Se oli erinomainen tilaisuus tutustua jälleen uusiin ihmisiin.
Töitä on tehty paperipuolella nyt täällä Baganissa reilu kolme viikkoa. Odottelua ja perityötä on ollut paljon. Jos jotain hyvää on sanottava, on sitä ikävämpiäkin paikkoja tehdä tätä työtä. Aamulla lämpötila on sellainen, että hyvin voi lähteä shortseissa lenkille. Päivällä on jo tosi kuuma ja kun illalla kävelee takaisin majoitukseen, on taas mukavan viileä. Hotellin alue on erittäin mukava ja palvelu on hyvää. Se mitä täällä alueella on pidettävä silmällä ovat käärmeet. Myanmarissa on kuulemma 27 lajia myrkyllisiä käärmeitä. Ilmeisesti toiseksi eniten maailmassa. Me olemme täällä nyt jo nähneet viitisen käärmettä. Tieltä tai polulta pois siirryttäessä on syytä katsella mihin astuu. Paikallisten yleisimmät jalkineet ovat kuitenkin varvastossut, niitä käytetään kaikkialla.
Tämä tällä kertaa. Jos emme lähitulevaisuudessa pääse lentämään, jatkan blogia alueen esittelyllä. Temppeleitä, bagodia ja stupia on 3120 kpl:tta joten esittelyä riittää. Ihan oikeasti tämä on upea paikka. Tämä Tintti löytyy aamiaishuoneesta, en tiedä kuinka se paikkaan liittyy, mutta hieno! 
kuumailmapallo 