Baganin taivaalla jälleen!

Keväällä olin tehnyt päätöksen tulostani jonain päivänä takaisin Baganiin. On tämä niin upea maan kolkka ja nämä ihmiset täällä ovat todella upeita. Olin myös päättänyt vaihtaa yhtiötä. Kuudesta lentäjästä vain kaksi päätti jatkaa edellisessä yhtiössä. Minuakin pyydettiin jatkamaan, mutta päätökseni piti. Kevään aikana kävin neuvotteluja ja niinpä  jo toukokuun lopulla minulla oli sopimus allekirjoitettuna  Oriental Ballooning – yhtiön kanssa. Näin tulisin lokakuussa pukemaan päälleni vihreän paidan. Yhtiö on Baganin toiseksi vanhin pallofirma ja täällä lennetään seitsemällä pallolla. Sen lisäksi lennetään Mandalayssa, Inle-järvellä ja Ngapali beachilla. Sijoituspaikkani on Bagan. Voi olla, että pääsen tutustumaan myös muihin alueisiin. Vihreisiin liittyi myös englantilainen herrasmies Ian Chadwick. Varsin tuttu mies viime talven operaatioista. Viime vuoden päälentäjämme Shawn Mackinga siirtyi Balloons over Baganin leipiin. Viime vuotisessa yhtiössämme STT:ssä jatkoivat Mannie ja Tracy.

Sopimukseni alkoi 22. lokakuuta. Minulla oli kuitenkin mahdollisuus saapua Baganiin kolme päivää ennen aloituspäivää totuttautumaan ympäristöön. Käytin mahdollisuuden hyväkseni ja matkustin Bankokin kautta Yangoniin ja sieltä edelleen 19. lokakuuta Baganiin. NyaungU:n lentokentällä minua olivat vastassa Ian Chadwick, päälentäjämme Donna Tasker ja tarkastuslentäjämme Phil Dunnington. Phil´n olen tuntenut jo yli 20 vuotta. Kun minusta tuli Cameron dealeri hän toimi pallotehtaan markkinointijohtajana.  Siirryimme autolla hotelliimme Amata Garden resort , joka sijaitsee New Baganissa. Hotellilla ja palloyhtiöllä on sama omistaja. Hämmästykseni oli suuri kun majoittumisen jälkeen menin tapaamaan muita lentäjiä. Kolkutin sovitusti huoneen ovelle ja oven avannut lentäjämme Matt Wady tervehti iloisesti ”Moi moi”. Hänen televisiossaan pyöri suomen kielen kurssi. Paikalla oli myös Richard Ashford, yhtiön koulutuspäällikkö. Heidän lisäksi täällä paikalla on jo Ravi Hunjunt ja Allie Dunnington. Palaverin jälkeen lähdimme porukalla vielä käymään NyaunU:ssa Hti-barissa. Lentokausi oli alkanut hiljalleen ja muutamia lentäjiä oli jo saapunut Baganiin. Oli mukava tavata jälleen vanhoja tuttuja.

Aamulla olimmekin jo sitten puoli viisi katselemassa keliä hotellin kattoterassilla. Sää oli erinomainen ja suunnistimme lähtöpaikalle Golf resortiin. Siellä oli täysi hyörinä päällä ja palloja valmisteltiin. Lentäjille oli katettu oma pöytä lennon valmistelua varten. Matkustajat saapuisivat hiukan ennen kuutta paikalle. Me uudet lentäjät lennämme muutaman koululennon valvottuna ja kun koulutuspäällikkö katsoo, lennetään tarkastuslentäjälle yhtiön sisäinen tarkastuslento. Vasta tämän jälkeen päästään itsenäisesti ”linjalle”. Ian lensi tuona aamuna koululennon ja minulle oli varattu paikka hänen koriinsa. Kyllä ei ollut yhtään ikävä päästä jälleen Baganin taivaalle.

Lensin vielä toisenkin lennon matkustajana ja sen jälkeen pääsinkin jo itse puikkoihin käsiksi. Koululennoilla valvojinani toimivat Matt ja Richard. Lämmintä on piisannut. Aamulla lähtöpaikalla on ollut 25-27 astetta. Sen on saanut tuntea myös korissa. Ensimmäisillä koululennoilla paitani oli aivan märkä. En ole sellaista aikaisemmin kokenut. Lentäminen ei ollut mikään ongelma, mutta matkustajien briefaus tuotti vaivaa. Se on pidettävä yhtiön ohjeiden mukaan, ei omasta päästä tai kuten se on Linnan Pallossa tehty. Sain Ravilta erinomaista tukiopetusta ja niinpä Richard esitti minua tarkastuslennolle. Lähtöpaikkana oli jälleen Golf resort. Nyt tuulet veivätkin meidät hienosti Hotel zonelle, viime vuotiseen suosikki laskupaikkaan. Tässä on lennon träkki. Lento sujui hyvin. Teknisesti lentämisessä ei ole huomautettavaa, mutta pikkuasioita pitää vielä hioa. Sain luvan siirtyä ”linjalle”.

Seuraavana aamuna nousin oikeiden asiakkaiden kanssa taivaalle. Golf resort oli lähtöpaikkana ja vaelsimme taivaalla kohti Hotel zonea. Vauhtia oli enemmän kuin edellisinä aamuina, mutta saimme kohtuullisen laskeutumisen aikaan. Ian oli laskeutunut samalle alueelle hetki ennen minua.

Ensimmäinen asiakaslentoni

Laskupaikoilla olen tavannut myös edellisen yhtiöni STT:n henkilöstöä ja tapaamiset ovat olleet riemullisia. Kesän aikana pidimme myös yhteyttä Kyawkyak (lausutaan Zozo) nimisen maahenkilön kanssa. Nyt hän kutsui minut lounaalle kotiinsa. Hänen vaimonsa oli tehnyt hyvän paikallisen lounaan. Upeaa väkeä kerta kaikkiaan!