Kausi on taputeltu ja paketissa

Näin se maailma muuttuu hyvinkin nopeassa aikataulussa. Lentokauden piti päättymän Baganissa 10. huhtikuuta, mutta Korona sekoitti homman täysin. Maaliskuun puolivälissä alkoi tulla tietoa mahdollisista matkustusrajoituksista ja myöskin Suomen suurlähetystö Yangonissa lähetti viestiä ja kyselyä aikomuksistani. Vaimoni Maija oli myös lomalla Baganissa ja hänen lentonsa takaisin Suomeen oli 23. maaliskuuta. Oma lentoni oli buukattuna Bankokista 12. huhtikuuta. Yhtiömme lentäjät alkoivat järjestellä lentoja kotimaihinsa ja minullekin tuli kehoitus aientaa kotimatkaani. Finnair ilmoitti myöskin, että viimeinen lento Bankokista Suomeen on 1. huhtikuuta. Sain siirrettyä oman lentonin tuolle päivälle ja vielä edelleen 26. päivälle maaliskuuta. Tämän jälkeen alkoi tulla viestejä, että Bankokiin ei pääse ilman lääkärin terveysselvitystä ja vakuutusta Koronan varalle. Minulla oli kyllä matkavakuutus, mutta siinä ei erikseen mainittu Koronaa (minkä Thaimaa vaati) ja koronatestiin ei Myanmarissa päässyt ilman oireita. Selvitimme myös Finnairilta tietoa transitmatkustajien mahdollisuudesta, mutta hekään eivät voineet sanoa varmaksi pääsyä lennolla. Näin ollen päätimme Maijan kanssa muuttaa minun matkasuunnitelmaa ja sain lipun samalle lennolle Maijan kanssa Yangon – Doha – Helsinki. Se osoittautuikin oikeaksi ratkaisuksi, kun varattu lentoni Yangonista Bankokiin peruutettiin.  Lentokentillä oli aika hiljaista ja saavuimme Helsinkiin aamulla 24. maaliskuuta. Siitä sitten karanteenin kaltaisiin oloihin kotiin kahdeksi viikoksi.

Ennen tuota tapahtumaketjua toki lennettiin hyvin. Kaikkiaan tällä kaudella lentopäiväkirjaani merkkasin 90 lentoa. Tavoitteena oli sata, mutta erinomaisena pidän tuotakin määrää. Ilmoitin jo kauden alussa päälentäjällemme haluavani lentää myös Inle-järvellä. Sinne on pysyvästi sijoitettuna Chris Oxby, englantilainen herrasmies. Välillä siellä kuitenkin tarvitaan myös toista lentäjää ja sen vuoksi muitakin koulutetaan Inle-järven vaatimuksiin.Minulle tarjoutui mahdollisuus maaliskuun alussa mennä Chrisin oppiin ja tuurata sitten häntä hänen lomallaan.

Inle-järvi on erikoinen paikka. Järvi itsessään on hyvin matala. Kun vesi on korkeimmillaan syvyyttä ei ole kolmea metriä enempää. Järvellä asuu ihan oma kansansa, heillä on oma kieli ja kulttuuri. Kylät ovat veden päällä. Asunnot, koulut, ravintolat ja kaikki muukin infrastuktuuri on paalujen varassa ja kaikki kulkeminen tapahtuu veneillä. Kun vesi on matalalla, pääsee lähellä rantaa oleviin kyliin autolla. Pääelinkeinoina on kalastus ja puutarhatalous. Alueella on kuitenkin myös kudontateollisuutta ja hopeapajoja.  Puutarhat ovat kelluvia. Järveltä kerätään ruokoa ja niistä tehdään kelluvia kasvatusalustoja. Ne taasen pidetään paikoillaan bambuseipäillä. Merkittävä osuus Myanmarin tomaateista saadaan Inle-järveltä. Kalastusta hoidetaan pienistä veneistä verkoilla. Huikean näköistä touhua. Soutamisessa airoa käytetään jalalla. Kalastaja seisoo veneen toisessa päässä yhdellä jalalla ja molemmat kädet käsittelevät verkkoa. Airo tuetaan kainaloon ja lapaosaa liikutetaan toisella jalalla. Aikamoista taituroinita. Siellä täällä on asetettu verkkoja ja veneistä airoilla vettä lyöden ajetaan kaloja verkkoon. Kovaa työtä.

Inle-Järvellä lentää kaksi palloyritystä, Balloons over Bagan ja meidän Oriental Ballooning. Lennot toteutetaan aamuisin. Lentoonlähtöpaikkamme on järvellä luostarin piha-alueella. Satamasta lähdetään liikkeelle veneellä puoli viiden aikaan aamulla ja matkustetaan puolisen tuntia pimeässä yössä lähtöpaikalle. Pallo on päivällä viety paikalle, kaasusäiliöt viedään vasta aamuyöllä lentäjän kanssa. Lentosuunta on tarkistettu pilottipallolla. Tuulen suunnasta riippumatta lähtöpaikka on aina sama. Näin keväällä tuulet ovat pääsääntöisesti etelästä pohjoiseen. Järven itä- ja länsipuolella on vuorijonot, joiden huippu on noin kilometrin korkeudessa järven pinnasta. Ilmeisesti tämä on yksi syy siihen, että pinta on varsin tyyni. Mutta vastaavasti sitten pallolla on usein noustava puolentoista kilometrin korkeuteen, jotta päästään järveltä pois. Lähtöpaikalta rantaan on 5 – 10 kilometriä. Heikkoa tuulta varten on rakennettu turvavenekaksikko. Veneparin väliin on kiinnitetty iso puulevy, jonka päälle pallolla laskeudutaan ja sitten tarvittaessa tällä yhdistelmällä ”talutetaan” pallo rantaan.

Toimenpide saattaa kuulostaa vaikealta, mutta sitä se ei todellisuudessa ole. Jotta lauttalaskeutuminen tehdään, tuulen on oltava alle 5 m/s. Lentäjä tuo palloa alaspäin hitaasti ja henkilöstö veneessä ohjaa lautan pallon alle. Lautalla on oltava riittävä määrä henkilöitä vastaanottamassa palloa ja pitämässä siitä kiinni kun kori osuu lauttaan. Lentäjän tärkein tehtävä on korkeuden arviointi silmämääräisesti ja pystynopeuden pitäminen riittävän pienenä. Korkeuden arviointi tasaisen vedenpinnan yllä on hankalaa. Lentäjän on pidettävä katse lautassa, jolloin arviointi helpottuu huomattavasti. Olin alussa yhden lennon kyydissä, kun Chris lensi ja näytti mallia lauttalaskeutumisessa.

Ensimmäisellä kerralla se oli varsin jännittävää. Toisella lennollani olin itse polttimen kahvoissa ja Chris opasti. Kolmannella kerralla olin jo sitten aivan itsenäisesti tekemässä lauttalaskeutumisen ja varsin mukavasti se sujui.

Yhtiömme on toiminut Inle-järvellä jo seitsemän kautta. Niinpä lentämiseen on muodostunut rutiinit ja toiminta on lentäjälle helppoa. Taivaalle nousun jälkeen on hyvissä ajoin tehtävä päätös mahdollisesta laskeutumisalueesta. Veneiden kanssa ei ole niin kiirettä, mutta kun autot ovat odottamassa lähtösatamassa ja niiden on kierrettävä rantoja pitkin noutamaan miehistöt veneistä laskeutumispaikalle. Lentäjän ei parane muuttaa suunnitelmaansa alvariinsa länsi- ja itärannan suhteen. Chris neuvoi ja näytti ensimmäisellä lennolla taktiikan. Jos lauttalaskeutumiseen sääolot ovat hyvät, ensin harjoitellaan se.

Sen jälkeen noustaan korkealle puoleentoista kilometriin ja lennetään järveltä pois selkeästi mantereen ylle ja tehdään kylmälaskeutuminen. Eli annetaan pallon lähteä alaspäin ja kuorta ei lämmitetä lainkaan. Noin tuhannen jalan (300 metrin) korkeudessa maanpinnasta aletaan lämmittämään kuorta ja hidastetaan laskunopeutta. Kylmälaskeutumista en ole näin isolla pallolla tehnyt aiemmin. Pikkupallolla se tehdään lupakirjakoulutuksen yhteydessä. Pallon kuori toimii laskuvarjona ja laskeutumisnopeus kiihtyy noin 800 jalkaan minuutissa (4-5 m/s) ja pysyy siinä sitten. Saavutettaessa maksiminopeus pallo alkaa myös hiljalleen pyöriä pystyakselin ympäri. Laskeutumispaikka etsitään läheltä järveä kiertäviä teitä. Joskus on lennetty myös vuorten ylitse. Vuoret aiheuttavat joskus myös pyörteisyyttä. Toisella lennollamme kun olin kädet kahvoissa ja Chris opastamassa jouduimme aikamoisen tuulisiirin vaikutukseen reilun kilometrin korkeudessa. Matkustajat eivät huomanneet oikeastaan mitään, mutta pallo pyöri kohtuullisen voimakkaasti ja välillä mentiin ylöspäin vauhdilla ja välillä alaspäin. Pallon kuori eli levottomasti. Kaikkiaan lensin viisi lentoa kädet kahvoissa ja kahdella lennolla olin matkustajana. Chrisiltä sain erinomaista opastusta ja todella nautin lentämisestä.

Inle-järven matkallani ei kaikille aamuille ollut lentoja ja niinpä muutamana aamuna tein pyöräretken lähiympäristöön. Eräällä reissulla havaitsin kyltin ”Traditional sauna”. No sehän täytyi mennä katsastamaan. Löysin paikan ja siellä todellakin oli perinteinen sauna. Ei suomalainen vaan höyrysauna. Varasin itselleni kylpyajan ja pääsin nauttimaan hyvästä saunasta. Tuonne täytyy palata seuraavalla kerralla kun Inle-järvelle suuntaan matkani.

 

 

 

 

 

Tämä oli toinen kauteni Myanmarissa. Paljon uutta olen oppinut maasta ja sen ihmisistä. En ole koskaan ollut varsinainen Aasia-fani vaikka muutamassa maassa olenkin päässyt käymään. Myanmar on kuitenkin valloittanut mieleni. Toivottavasti korona-aika menee syksyksi ohi ja Myanmar ei saa suuria kolhuja.