Koulutus kuumailmapallolentäjäksi

Minulta kysytään usein, kuinka kuumailmapallolentäjäksi voi kouluttautua ja vaaditaanko pallolentäjältä jonkinlainen lupakirja. 

Kuumailmapallo on tyyppihyväksytty ilma-alus kuten lentokoneetkin. Tällöin se on tiukasti Trafin valvonnan alla ja samalla tulee myös vaatimukset lupakirjasta ja terveysvaatimuksista. Kuumailmapallolentäjällä on oma lupakirjaluokkansa. Tällä hetkellä on olemassa kansallinen lupakirja sekä yleiseurooppalainen ns. EASA-lupakirja. Vaatimukset näillä lupakirjoilla on samat. Vuonna 2018 poistuu näillä näkymillä kansallinen lupakirja kokonaan. 

Trafin myöntämä lupakirja.

Trafi valvoo myös pallolentäjien koulutusta. Tällä hetkellä peruskoulutusta antavat Hämeenlinnan Ilmailukerho (Räyskälä-säätiön koulutusluvassa) sekä Aeronaut Jyväskylässä. Hämeenlinnan Ilmailukerho toimii kerhona ja koulutus toteutetaan kerhotyönä. Tämä tarkoittaa sitä, että koulutettava joutuu varautumaan pitkäänkin koulutusaikaan, jopa puolitoista vuotta. Tämä johtuen siitä, että opettajien ja oppilaiden aikataulut on saatava sopimaan yhteen. Sen lisäksi on vielä lentopäivänä oltava hyvä sää. Aeronaut toimii kaupallisesti ja oppilas ostaa yritykseltä lentokoulutuksen ja tällöin koulutus tapahtuu huomattavasti nopeammassa temmossa. Kaupallisessa koulutuksessa lupakirjan hinta on kalliimpi kuin kerhotoimintana toteutetussa. 

Kun entisaikaan henkilö halusi ryhtyä lentäjäksi, hänelle sanottiin ensimmäiseksi, että kyllä sinun on nyt mentävä lääkäriin. Tuolloin lentokoulutuksen aloittaminen edellytti ilmailuviranomaisen myöntämää oppilaan lupakirjaa, joka taasen edellytti lääkärintarkastusta. Tänä päivänä lääkärintarkastus on tehtävä ennen oppilaan ensimmäistä yksinlentoa. Lääkärintarkastuksen tekee ilmailulääkäri ja hän kirjoittaa oppilaalle lääketieteellisen kelpoisuustodistuksen. 

Lääketieteellinen kelpoisuustodistus

Koulutus jakautuu teoria- ja lentokoulutukseen. Yleensä teoriakoulutuksessa noin puolet annetaan pitkän viikonlopun mittaisella kurssilla ja toinen puolisko lentokoulutuksen yhteydessä lennonopettajan toimesta. Kaikkiaan teoriakoulutusta on hiukan yli 30 oppituntia. Teoriakoulutukseen kuuluu pallojen rakenneoppia, sääoppia, lentämisen teoriaa, sunnistusoppia, ilmailumääräyksiä, ilmatilan jaon oppimista, lentäjän fysiologiaa ym. Tämän teoriakoulutuksen lisäksi lupakirja edellyttää myös erillistä radiopuhelimen hoitajan kurssia, joka on kaikille ilmailijoille sama. 

Lentokoulutus sisältää vähintään 16 tuntia lentämistä, josta vähintään yksi tunti yksinlentona opettajan valvonnassa. 

Koulutuksen alusta lähtien oppilaan on opiskeltava sään tuntemusta. Huono lentosää on ehdottomasti suurin riskitekijä pallolentämisessä. Koulutuksen aikana opettaja valvoo, että lennot toteutetaan turvallisessa säässä. Opettajan ohjauksessa oppilas selvittää ennen lentoa sääennusteet netistä ja myös soittaa meteorologille valmistelun aikana. Koulutuksen aikana oppilaan tietomäärää lisätään pala palalta ja oppilaan annetaan tehdä enemmän ja enemmän itsenäisiä päätöksiä sään arvioinnissa. Millainen sitten on hyvä lentosää? Siitä tulemme tekemään oman kirjoituksen tänne blogiin toukokuussa. 

Ensimmäinen koululento on tutustumislento, jossa oppilaalle kerrotaan lennolla perusasioita lentämisestä ja opettaja näyttää kuinka pallolla noustaan ilmaan, lennetään vaakalentoa, muutetaan korkeutta ja tehdään laskeutuminen. Lennon aikana oppilas myös itse käyttää poltinta ja tekee havaintoja pallon liikkeistä. 

Toisen koululennon alussa tai erillisenä harjoituksena oppilaalle opetetaan kuumailmapallon rikaaminen, joka tarkoittaa pallon lentokuntoon laittamista ennen lentoa. Tämä sisältää polttimen kiinnittämisen koriin, kaasusäiliöiden sijoittamisen ja kiinnittämisen koriin, korkeusmittarin ja variometrin (pystynopeusmittari) kiinnittämisen sekä polttimen ja lentoinstrumenttien toiminnan tarkastamisen. Pallo-osan, eli kuoren kiinnittäminen ja lentoa edeltävä tarkastus opetetaan heti lentokoulutuksen alusta lähtien. 

Perusteiden opetusta

Ensimmäisillä koululennoilla tärkeätä on oppia havainnoimaan pallon liike. Onko pallo nousemassa, laskemassa vai lentääkö se vaakalennossa. Tämä havainnoidaan horisontista. Lentäjä katsoo horisonttia niin, että se näkyy esim. poltinkehikon pystysauvan takaa. Jos horisontti laskee sauvan takana, pallo on nousussa ja jos taasen horisontti nousee, pallo on laskussa. Vaakalentoa lennettäessä horisontti luonnollisesti pysyy paikallaan pystysauvaan nähden. Toki korkeuden muutosta voi seurata myös mittareista, mutta silmällä havainnointi on tarkempi menetelmä ja näin lennosta saadaan tasaisempaa. 

Koulutuksen alussa aloitetaan myös laskeutumisten harjoittelu. Laskeutuminen on pallolentämisen jännittävin vaihe normaalilla lennolla. Lentäjän on hyvissä ajoin ennen suunniteltua laskeutumista valittava laskeutumisalue ja tehtävä suunnitelma mielessään, kuinka sinne pääsee eri kerroksissa eri suuntiin vievien tuulien avulla. Kun lähestytään laskeutumisaluetta, on tarkkailtava sähkölinjoja. Yleensä johtoja ei niinkään pystytä havainnoimaan, mutta tolpat kyllä. Tärkeitä havainnoitavia asioita on myös karja ja muut kotieläimet, jouden säikyttämistä pyritään kaikin keinoin välttämään. On myös hyvä havainnoida peltojen tila, onko kyseessä viherpelto vai viljaa kasvava pelto. Näiden havainnointien lisäksi, mutta ei tärkeimpänä on vielä alueella kulkevat tiet. Pallolla olisi mukava laskeutua lähelle tietä, se helpottaa kaluston lastaamista takaisin peräkärryyn. 

Täältä pitäisi valita laskeutumispaikka

Laskupaikkaa lähestyttäessä pallon annetaan vajota matalalle. Tämä tapahtuu vähentämällä polttamista. Korkealla lennettäessä polttimella poltetaan pitkiä polttoja ja pidetään pitkiä taukoja. Kun halutaan alaspäin, poltetaan vähemmän ja ennen halutun korkeuden saavuttamista poltetaan taas reilummin, jotta alaspäin meno saadaan pysäytettyä. Alaspäin menoa voidaan myös jouduttaa käyttämällä kuoren huipussa olevaa laskuvarjoventtiiliä, josta päästetään lämmintä ilmaa pois. Tavanomaisessa lentotoiminnassa lento pyritään suunnittelemaan siten, että laskuvarjoventtiiliä ei tarvitse käyttää ylhäällä, koska se luonnollisesti lisää polttoaineen kulutusta.

Sähkölinjat piiloutuvat hyvin

Laskeutumispaikkaa lähestyttäessä käytetään paikallaan pysyvän kohdan tekniikkaa. Kun pallo on vajoamassa, lentäjä katsoo edessä olevaa maastoa ja etsii kohdan, joka ei liiku näkökentässä. Eli tätä kohtaa katsoessaan lentäjän ei tarvitse nostaa tai laskea katsettaan. Tähän kohtaan maastossa pallo osuu. Ennen maakosketusta lentäjä jarruttaa vielä polttimella ja sammuttaa polttimen pilottiliekit. Huippuventiilin käyttöpunos, eli rippinaru on lentäjällä kädessä ja juuri ennen maakosketusta lentäjä avaa huippuventiiliä, jotta lämmin ilma poistuu kuoresta ja pallo pysähtyy maahan. Koululennoilla tehdään läpilaskuja, eli laskeuduttaessa maakosketuksen jälkeen noustaan uudelleen ilmaan ja jatketaan lentoa. Koululennoilla laskeutumisia tehdään vähintään 20, yleensä niitä tulee useita kymmeniä kaiken kaikkiiaan ennen ensimmäistä yksinlentoa. 

Koululennot ovat kokonaisuuksia ja koulutuksen aikana oppilaille opetetaan lennon valmistelu, lentoonlähtöpaikan valinta ja toimenpiteet lennon jälkeen. Lennoilla opetetaan toiminta harrastelennoilla sekä toiminta erilaisissa hätätilanteissa, kuten pilottiliekkien sammuminen lennon aikana ja erilaiset häiriötilanteet polttoainejärjestelmässä. Lentoja tehdään myös erilaisissa sääolosuhteissa ja vähintään yksi lento pyritään tekemään alueella, jossa oppilas joutuu olemaan yhteydessä lennonjohtoon. 

Korkealta maailma näyttää erilaiselta

Koulutukseen kuuluu myös yksi nousu vähintään puolentoista kilometrin korkeuteen. Tällä lennolla on tärkeätä, että oppilas tekee lentoa varten painolaskelmat ja selvittää, kuinka paljon kuormaa lennolle voidaan ottaa (montako kaasusäiliötä mahtuu mukaan, joutuuko oppilas tai opettaja laiharille yms.). Tällöin selvitetään myös, joudutaanko lennolla nousemaan valvottuun ilmatilaan ja pitääkö olla yhteydessä lennonjohtoon. Lennolla tehdään kuoren kylmäksi päästäminen. Pallolla noustaan haluttuun korkeuteen ja tämän jälkeen annetaan pallon lähteä alaspäin. Korkeuden muutosta ei hillitä polttimella, vaan annetaan vajoamisnopeuden kasvaa. Tällöin huomataan, että pallo alkaa pyöriä pystyakselinsa ympäri kun vajoamisnopeutta on noin 650 jalkaa minuutissa. Kun vajoamisnopeus saavuttaa noin 800 jalkaa minuutissa, huomataan että nopeus ei tästä nouse, ellei käytetä huippuventtiiliä. Pallon kuori toimii laskuvarjona. Tuo nopeus vastaa pyöreäkupuisen laskuvarjon vajoamisnopeutta. Tällöin lentäjän on kuitenkin muistettava, että pallon kuori jäähtyy kuitenkin koko ajan ja mitä kylmemmäksi kuori pääsee, sitä enemmän tarvitaan energiaa sen uudelleen lämmittämiseksi. Tämä harjoitus tehdään yleensä koulutuksen loppuvaiheessa. 

Ennen oppilaan ensimmäistä yksinlentoa hänen on vielä suoritettava teoriakoe hyväksytysti. Kokeessa selvitetään, että oppilaan tietotaso täyttää lupakirjavaatimukset. Kun koe on hyväksytysti suoritettu ja opettaja katsoo oppilaan valmiiksi yksinlennolle, oppilas pääsee ensimmäistä kertaa yksin pallolla taivaalle. Hänellä on kuitenkin oltava radioyhteys opettajaan. Ensimmäinen yksinlento on aina jännittävä niin oppilaalle kuin opettajallekin. 

Yleensä yksinlento tehdään aivan koulutuksen lopussa ja sen jälkeen oppilas lentää lentokokeen Trafin hyväksymälle tarkastuslentäjälle. Tällä lennolla tarkastaja varmistaa, että oppilaan tieto/taitotaso vastaa lupakirjavaatimuksia. Tämän jälkeen oppilas voi hakea kuumailmapallolentäjän lupakirjaa Trafilta.

 

Tällä hetkellä elämme siirtymäkautta kansallisen ja EASA-lupakirjan välissä. Meillä on voimassa molempia ja myös molempia vielä myönnetään. Lupakirjan voimassolo ja sen ylläpitäminen on erilaista kansallisella ja EASA-lupakirjalla. Yleisesti voidaan kuitenkin sanoa lupakirjan ylläpidon vaativan vain muutaman tunnin lentämisen vuodessa tai sitten lennon opettajan kanssa. Taidon ylläpitäminen vaatisi kuitenkin 10-20 lentotuntia vuodessa.