Perjantaina valmis? Ei, kyllä menee maanantaihin

Tämä oli kommentti kärryntekijältä, kun kävimme tänään katsomassa viimeistelyä vaille olevia laitteita. Kärryt tilattiin heinäkuun alussa. Tulee mieleen tarina siitä, kun kaveri löysi isoisänsä jäämistöstä lapun, joka osoitti vaarin kenkien olevan jätetty suutarille korjattavaksi kymmenen vuotta sitten. Kun kaveri meni niitä kysymään, suutari katsoi lappua ja sanoi; ”kyllä ne täällä ovat, valmiina ylihuomenna.”

Täällä nämä määräykset peräkärryistä ovat väljemmät kuin meillä koto-Suomessa (toivottavasti). Nyt näistä puuttuu vielä valot ja lokasuojat. Näillä pitäisi saada kalusto Somoneen…

Maanantai meni siirtyessä Somonesta Dakariin. Päivän päätteeksi oli palaveri huolitsijan kanssa. Nyt tavoitteena on saada kalusto ulos satamasta viimeistään perjantaina. Saimme luvan viedä ne Vitogazille viikonlopuksi. Millähän ne viedään, kun kärryt ovat valmiina vasta maanantaina. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä. Alkuviikko on mennyt aika lailla odotellessa. Ilmailuviranomaisesta ei ole kuulunut mitään. Emme ole tästäkään huolissamme, kun ei ole kuulunut vakuutusyhtiöstäkään. Ilmeisesti tarvitsemme näitä molempia, jotta pystymme toisen ratkaisemaan. Jos ette ymmärtäneet, älkää olko huolissanne, en minäkään ymmärtänyt (enkä ole huolissani).

Eilen olimme palaverissa mainoksentekijän kanssa. Hän suunnittelee meille mainosbrosyyrin. Tämän teko aloitettiin jo kesällä. Nyt toimitimme uudestaan kuvia ja tekstiä. Tulen brosyyrin laittamaan näkyville tänne blogiin, kun se on valmis. Meidän kuvat on otettu Keniassa kaksi vuotta sitten.  Se oli reissu, jossa afrikkakuume viimeistään iski. Tässä pari maistiaiskuvaa

 

 

 

 

 

 

 

Tekstini saattaa kuulostaa kyyniseltä. Totuuden nimessä on sanottava, että olemme olleet täällä vasta puolitoista viikkoa. Se on varsin lyhyt aika.

Dakariin sinänsä alkaa tottumaan. Tämä on miljoonakaupunki, mutta meno on varsin rauhallista. Kadut ovat kapeita ja autoliikenne soljuu hitaasti eteenpäin. Liikenne ei ole mitenkään agressiivista. Lähes kaikki kadut ovat yksisuuntaisia (menevät kyllä eri suuntiin). Muuten tästä ei tulisi yhtään mitään. Autojen nopeudet kadulla ovat hiljaisia, torvi soi aika usein. Tai se ei soi, vaan törähtelee. Sillä ei yritetä tehdä itselle tietä, vaan kiinnitetään toisen huomio siihen, mitä olen tekemässä, esim. ohittamassa tai tulossa tähän väliin. Jalankulkijat pääsevät liikenteen seassa hyvin kadun yli. Katsoo sopivan välin ja näyttää kädellä merkin, menen tähän väliin. Mielestäni tässä liikenteen soljumisessa olisi Suomessa paljon opittavaa.

Ensimmäisellä kerralla Dakarissa hämmästytti katukaupustelijat. Niitä on paljon. Nyt olen ymmärtänyt, että täällä kaupat onkin siirretty liikkuviksi, kauppa menee asiakkaan luokse. Kadulla myydään kaikkea, aurinkolasit ja kellot ovat tietysti normikamaa. Tänään vastaan käveli elektroniikka- ja kodintarvikeliike (ei ollut taulutelevisioita eikä jääkaappeja). Tinkiminen on myös opeteltava. Kannattaa aloittaa vähän alle puolesta siitä, mitä pyydetään.

Täällä Dakarissa meillä menee ainakin maanantaihin, saattaa mennä pitempäänkin. Näin ollen saatte sunnuntain päivityksen täältä hotellista. Yritämme keksiä jotain mukavaa tekemistä viikonlopuksi. Laitan tähän loppuun vielä muutaman yleiskuvan matkamme varrelta.

Bonne nuit!

Kevytrahtia

Ulkona matkustaa rahastaja

Aikamoinen kuorma, fosfaattia mahdollisesti

Talo La Somonessa

Torstai meni Dakarissa tutustumalla butaanitankkaamoon ja palaverissa paikallisen vakuutusyhtiön kanssa. Butaanin meille toimittaa ranskalainen Vitogaz. Heidän toiminta vaikutti varsin asialliselta. Teimme sopimuksen säiliöiden vuokrasta. Hiukan huolestuttaa, että sopimus piti tehdä kahdeksaksi vuodeksi. No, jos tämä pallohomma ei täällä ota tuulta allensa, voimme aloittaa kahden peräkärryn ja kaasusäiliön vuokraustoiminnan. Busines busines.

Tällä autolla meille tuodaan kaasu

Pallojen vakuutus näyttää edistyvän. Ensi viikolla saamme siihenkin toivottavasti valaistusta (lumièr). Joku saattaa kysyä, eikö näitä asioita olisi voinut hoitaa etukäteen. Voin kertoa, että yritetty on. Asiat eivät vaan täällä tapahdu kuten Strömsöössä. Kun afrikkalaiseen kulttuuriin lisätään ranskalaisilta peritty byrokratia, asiat saattavat tuntua aika monimutkaisilta. Silloin kun asioita täällä suunnitellaan, on kaikki ok. Siinä vaiheessa, kun viimein pitäisi tehdä tulos, asiat eivät olekkaan niin selviä.

Perjantaina siirryimme La Somoneen. Tämä on osa ns. Côte Petit-aluetta. Varsinainen turismialue, Saly, on tuossa muutama kilometri etelään. Hiekkarantaa Senegalissa riittää, sitä on yli 600 km. Edellisellä reissulla täällä kävimme Veinin kanssa katsomassa eri talovaihtoehtoja. Päädyimme merenrantataloon, jossa on jonkin verran pihaa/puutarhaa. Sinne pitää mahtua kaasusäiliö ja peräkärryt. Näkymä Atlantille ei vaikeuttanut päätöksen tekoa. Ikävä puolihan tässä tietysti on tuon hienon hiekan kulkeutuminen sisälle ja jatkuva aaltojen pauhu. Voihan tähän tottuakin. Talossa on kolme makuuhuonetta, olohuone ja patio. Etupiha on hienoa hiekkaa ja aidalla erotettu varsinaisesta rannasta. Takapihalla on puita ja muutama pensas. Jottei tämä menisi pelkäksi herkistelyksi, voin kertoa meidän perjantaina käyneen kylällä hankkimassa tuholaismyrkkyä. Emme myöskään suunnittele laajamittaista ruoan laittoa keittiössämme.

Kalastajat lähtevät aamulla matkaan

Auringonlasku La Somonessa

Toiminta vaatii suunnittelua

Aalto murtuu

Lauantain mannermaisen aamiaisen; kuppi kahvia ja pala jääkaapissa säilytettyä patonkia, jälkeen laitoin shortsit jalkaan ja lähdin tutustumaan rantaan. Tein muutaman kilometrin lenkin. Vielä oli mukavan viileää. Tunnin verran liikuskelin ja sen jälkeen menin uimaan talomme edustalta. Mitenkähän tuon kolesterolin käy, kun ui näinkin suolaisessa vedessä?

Sunnuntaina vierailimme jalan Salyssa. Se on aikamoinen turistikeskus. Iso uusi hotellikeskus on rakenteilla ja bungaloveja todella paljon. Täällä uskotaan vahvasti uuden lentokentän lisäävän matkailijoiden määrää. Kenttä avataan ensi vuonna. Rakentaminen on jo pitkällä, suunnitelmissa oli avata se jo tämän vuoden puolella. Uusi kenttä sijaitsee Salysta kolmisenkymmentä kilometriä Dakarin suuntaan. Siitä tulee yksi Afrikan suurimmista.

Au revoir keskiviikkoon.

Työt on aloitettu

Sunnuntai-iltana saavuimme Dakarin lentokentälle. Hiukan pelkäsimme kuinka laukut saapuvat perille kun niissä oli elektroniikkaa mukana, varsinkin Veinin laukussa oleva transponder oli sen verran iso ja erikoinen laite. Lensimme Brysselin kautta, perillä olimme aikataulun mukaisesti ennen iltakahdeksaa. Passin tarkastuksessa aikaa kului nelisenkymmentä minuuttia. Meidän tarkastuksessa ei toki niin kauan mennyt kun emme osaa ranskaa ja näin meiltä ei paljon mitään kysytty. Matkalaukkuhihnalta löysimme kaikki laukkumme ja suuntasimme shuttle-bussilla hotellille. 

Maanantai-aamuna olimme kolkuttamassa yhteistyökumppanimme, Africa Connection Toursin ovea jo vähän ennen yhdeksää. Vähän aikaa odoteltuamme väkeä saapui paikalle ja pääsimme sopimaan ensimmäiset palaverit. Iltapäivällä konttorille oli saapuva konsultti, joka avustaa hallintoasioissa sekä huolitsija. Huolitsijan ja konsultin kanssa väänsimme asioita eteenpäin. Kaluston tullauksessa ei pitäisi olla ongelmia, olimme saaneet paikallisesta ministeriöstä dokumentin, jolla voimme tuoda laitteet maahan. Tämä on nyt neljäs matkani Senegaliin tämän vuoden aikana. Jokaisella kerralla olen joutunut toteamaan, ilman hyvää paikallista yhteistyökumppania homma ei kerta kaikkiaan onnistuisi.

Veini ja Amath Kane

Sinipukuinen kaveri auttaa residenssipapereiden kanssa

Dakarin keskustaa hotellin parvekkeelta

Oluella ensimmäisen työpäivän jälkeen

Dakarin kadulla

Salif Badianen konttorilla

Hotelliamme vastapäätä oli Monacon konsulaatti

Toimilupamme on edelleen haussa täällä. Olemme ensimmäinen kuumailmapalloyritys maan historiassa ja se on aiheuttanut päänvaivaa paikalliselle viranomaiselle. Sinänsä kaikilla tuntuu olevan selkeänä tavoitteena saada pallot taivaalle. Tiistaina tapasimme Ilmailulaitoksen kakkoshenkilön madame C:n. Pääjohtaja on tämän viikon matkoilla, ensi viikolla asiamme etenee jälleen.

Olosuhteet täällä ovat kohtuulliset. Sadekausi on loppunut marraskuun alkupuolella. Nyt aurinko paistaa aamuseitsemästä iltaseitsemään. Lämpötila on päivällä 26 – 28 astetta Celciusta. Dakar on niemen nokassa, valtameri ympäröi sitä. Näinpä täällä tuulee lähes koko ajan eikä ole tukahduttavan kuumaa. Sisämaassa lämpötila päivällä nousee reilusti yli 30 asteen, yölämpötilatkin ovat noin 20 asteessa.

Paikallinen valuutta on CFA, Länsi-Afrikan frangi. Yksi euro on noin 650 CFAta. Miljonääriksi pääsee aika vähällä. Kahden hengen ruokailu hyvässä ravintolassa, yhdellä ruokalajilla ja oluella maksaa noin 20 euroa . Ruoka on hyvää. Meren eläviä on tarjolla runsaasti.

Perjantaina matkustamme La Somoneen ja otamme vuokraamamme talon haltuumme. Viikonlopun aikana yritämme asettua taloksi. Ensi viikolla suunnitelmassa on saada pallokalusto Somoneen. Jos paperiasiat tulevat kuntoon ensi viikon aikana, pääsemme lentämään mahdollisesti jo seuraavana viikonloppuna.

Yritän päivittää tämän blogin sunnuntaina. Se voi jäädä haaveeksi yhteyksien vuoksi, mutta yritän. Koneeni kortti ei toimi, tänään telemyymälän henkilökunta oli lakossa. Saamme kortin fiksattua ehkä huomenna.

Senegal lähestyy

Lähtömme Senegaliin lähestyy. Nyt on torstai, sunnuntaina lähdemme Veini Ravantin kanssa Brysselin kautta Dakariin. Vuoden verran on töitä tehty asian eteen ja alkaa olla totuuden hetki.

Olen jo useammalle joutunut kertomaan, mistä ajatus talvitoiminnasta Senegalissa on juolahtanut mieleeni. Ei se nyt ihan vain juolahtanut mieleeni. Jo vuosia on päässäni ollut ajatus aloittaa talvitoiminta lämpimässä paikassa. Suomessakin talvella voi toki lentää. Lahdessa meillä olikin kolmena-neljänä vuonna talviprojekti ja se onnistuikin kohtuullisesti. Sitten tuli muutama huono talvi erittäin vähällä lumella ja suttuisella ilmalla. Siihen jäi Lahden talvilennätykset. Vuosittain olemme käyneet eri puolilla maailmaa lentelemässä ja samalla on tullut katseltua alueita ”sillä silmällä”. Afrikka on ollut unelmieni kohde jo siitä lähtien kun palloilussa olen mukana ollut. Kaksi vuotta sitten olimme Keniassa aivan upealla matkalla ja sen innostamana tutkin Afrikan karttaa ja ilmastoja. Niinpä sitten Senegal seuloutui ja kun vielä löysimme sieltä paikallisen palloilusta kiinnostuneen kumppanin, päätimme lähteä maahan tutustumaan.

Senegal on noin 14 miljoonan asukkaan maa. Se on Ranskan entinen alusmaa, itsenäistyi vuonna 1960. Itsenäisyytensä aikana se on ollut koko ajan tasavalta. Tärkeimmät tulonlähteet ovat maanviljely, kalastus ja turismi. Turistikohteita ovat Dakarin ulkopuolella oleva Goren orjasaari, historiallinen St Louisin kaupunki, pitkät hiekkarannat sekä Niokolo Kobon kansallispuisto. Rannikkoa lukuunottamatta Senegalin sisällä sijaitsee myös Gambia, Englannin entinen alusmaa. Senegal on muslimimaa, noin 5% asukkaista on kristittyjä. Poliittisesti Senegal on Afrikan stabiileimpia maita. Etelässä Casamanchen maakunnassa on ollut rauhattomuutta, mutta meille on vakuutettu, että tilanne on menossa koko ajan parempaan suuntaan myös siellä. Alueen rauhatomuudet ovat kohdistuneet viranomaisiin.

Tammikuussa matkustin Dakariin kaverini kanssa. Siellä tapasimme yhtiestyökumppanimme, joka oli järjestänyt vierailuja eri instansseihin, kävimme ilmailuviranomaisen luona sekä turistiministeriössä. Mahdollista palloilu-aluetta kävimme katsastamassa pienkoneella ja autolla. Ilmastoa tuli myös tutkittua palloilun kannalta ja sekin näytti suotuisalta marraskuun alusta huhtikuulle saakka, eli juuri sopivasti kun täällä Suomessa lentotoiminta on vähäisempää. Kotimaahan takaisin saavuttuani esittelin asian Linnan Pallossa ja päätimme lähteä yrittämään. Kevään ja kesän aikana vierailin vielä pari kertaa pelipaikalla ja perustimme yhteistyökumppanimme kanssa yhtiön.

Lokakuun lopulla meiltä lähti kaksi pallokalustoa Finnlinesin mukana ensin Antwerpeniin ja sieltä edelleen kohti Dakaria. Juuri äsken katsoin Marinetraficista http://www.marinetraffic.com/ais/ laivan (Grande Benin) olevan Casablancassa. Perillä Dakarissa se on aikataulun mukaan maanantaina. Näin meillä alkaa mielenkiintoinen viikko kun tullaamme kalustoa maahan ja yritämme saada kaikki lupapaperit kuntoon lentämistä varten.

Olen Senegalissa kuukauden, tulen jouluksi kotiin. Vuoden alussa matkustan takaisin Senegaliin ja olen siellä sitten maaliskuulle. Nämä ovat suunnitelmat, tulevaisuus näyttää kuinka ne toteutuvat. Pyrin pitämään blogia kerran pari viikossa jos vain kerrottavaa asiaa löytyy. Kuviakin tulen laittamaan kun niitä kameran kennolle sopivasti tarttuu.