Jonain päivänä me vielä lennämme täällä…

7 Jou

Alkaa hiukan tuntua siltä, että tämä kaksi kertaa viikossa on liikaa blogia. Paljon ei ehdi tapahtua parissa päivässä.
Maanantaina tullessamme konttorille, meille selvisi tiistain olevan täällä vapaapäivä. Kas kun nyt on Uusi Vuosi paikallisen kalenterin mukaan. Maanantai-iltana kaduilla oli tungosta ja jonkinlainen bakkanaali pystyssä. Paljon tämä eroaa suomalaisesta vuoden vaihteesta. Ei ollut ilotulituksia ja varsin rauhallisesti juhlittiin. Alkoholin vaikutuksen alaisia ei näkynyt. Joitain nuorisoporukoita liikehti rummut päristen kadulla. Tiistaipäivänä kaduilla oli todella hiljaista. Kävimme pari kertaa kävelemässä ja katselemassa menoa, tai siis hiljaista menoa. Rauhallinen päivä sopi kyllä meille, päästiin itse juhlistamaan Suomen itsenäisyyttä. Aika vähiin senkin juhlistaminen kyllä jäi, hotellin baarissa kohotimme konjakit Suomelle ja hyvinvoinnin eteen työtä tehneille sukupolville. Eipä mekään varmaan täällä oltaisi ilman aikaisempien sukupolvien rankkaa työtä ja uhrautumista.
Keskiviikkona, eli tänään meidän piti heti aamusta lähteä Vitogazille tankkaamaan säiliöitä ja valmistelemaan kaluston siirto Somoneen. Aamulla menimme katsomaan autoa, joka tulisi meidän käyttöömme kärryjä vetämään.

Nissan Patrol kiitää Dakarissa

Sen koukku ei ollut sopiva peräkärryihin. Niinpä lähdimme kärryntekijän pakeille. Kärryjen piti olla valmiit tänään puoliltapäivin. Eipä ollut. Vahvistuksia oli tehty ja valoille oli takana jo aihiot. Katsoimme kiinitysjärjestelmää. Kärryntekijällä oli varsin omaperäinen ajatus kiinityksestä. Iso lenkki kärryssä laitetaan auton koukkuun ja lenkki sidotaan autoon kiinni jollain keinoin. Katsoimme sen liian heppoiseksi jopa näissä olosuhteissa. Esitin netistä löytämääni kuvaa kuulakytkimestä. Sellaisia ei kuulemma Senegalissa ole. Kärryntekijän mielestä autokin tarvitsee vahvistuksia. Päädyimme ratkaisuun, jossa Veinin vaimo tuo ensi viikolla tullessaan kaksi vetokytkintä ja ne asennetaan kärryihin. Valot ja lokasuojat valmistellaan niin, että kärryjen on oltava valmiita viikon päästä lauantaina. Samalla autoon hitsataan vahvistuksia.
Veini lähti iltapäivällä Vitogazille tankkaamaan palloja. Vitogazille annetaan täydet pisteet. Kalusto avattiin heidän alueella ja tankkausletku tarkastettiin. Liitäntä ei ole yhtensopiva heidän liittimeensä. Asiaa ei sen enempää jääty ihmettelemään, vaan he ryhtyivät tekemään uutta liitäntää. He lupasivat tankata säiliöt huomiseen puoleen päivään mennessä. Veini pääsi lähtemään pois kun oli tavannut paikan toimitusjohtajan ensin. Tämä mies totesi Shellillä olevan halvempaa typpeä kuin mistä aiemmin olimme kysyneet.

Ilmoitimme hotellille jäävämme vielä yhdeksi yöksi Dakariin. Olemme pidentäneet täälläoloaikaa jo pariin kertaan. Kun huomenna sanomme lähtevämme, toteavat varmaan; ”lupaatte vaan” (promesse mais).
Viranomaisasia etenee ilmeisesti. Ministerin kabinetista on oltu yhteydessä ilmailuviranomaiseen ja tarvittaessa menemme joukolla vierailulle. Vakuutusasia etenee ja ei etene. Olin puhelinyhteydessä vakuutusyhtiöön, josta luvattiin tarjous tunnin sisällä. Tunti, jonka sisällä tarjous tulee, ei ole vielä vahvistunut.

Linnan Pallo oy:n Afrikan toimintojen johtaja

Hotelli Ninan baarissa kertaamme kiihkeärytmistä päivää

Kaluston siirtäminen Somoneen tapahtunee siis huomenna torstaina. Olemme tilanneet kuorma-auton (Camion) kello yhdeksitoista Vitogazille. Sieltä sitten lähdemme konvoina (saattueena, suomentajan huomautus) kohti Somonea.
Täällä Dakarin konttorilla on käynyt kova kuhina, en tiedä mistä on kysymys. Se varmaan selviää aikanaan. Olisiko vuodenaloitus kuhinat.
Vakaa päätökseni lienee, että olemme Somonessa sunnuntaina. Palaamme Dakariin tiistaina tai keskiviikkona (voi olla joku muukin päivä). Mikäli joku näistä vaihtoehdoista toteutuu, on todennäköistä, että blogin päivitys sunnuntaina on vaikeaa. Yritän kuitenkin saada yhteyden kokoon ja ainakin tekstiä saanen vinhasti framille!

3 vastausta kirjoitukseen “Jonain päivänä me vielä lennämme täällä…”

  1. Kaija 7 joulukuun, 2011 klo 8:42 pm #

    Miten se sanonta meneekään: ”Alku aina hankalaa…”???

    Itselle se on käynyt muutaman kerran selväksi viime päivinä 🙂

  2. Sari 8 joulukuun, 2011 klo 8:53 am #

    Hyvä, että olette omaksuneet afrikkalaisen asenteen itsekin, sillä muutoin saattaisivat verenpainelukemat kohota vaarallisen korkeiksi, kun hommat eivät ihan suju tutulla pohjoismaisella ripeydellä ja täsmällisyydellä. Ehtiihän sitä huomennakin – tai jonakin muuna tulevana päivänä joskus. Kyllä te siis jonain päivänä siellä vielä lennätte… todennäköisesti…ehkä. 🙂 No ihan varmasti!

  3. Kaija 10 joulukuun, 2011 klo 6:00 am #

    ”Täällä Dakarin konttorilla on käynyt kova kuhina, en tiedä mistä on kysymys. ”
    Etteköhän nyt ole turhan vaatimattomia??

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: