Ensimmäiset maksavat asiakkaat lennätetty

22 Tam

Projekti alkoi toden teolla marraskuun alusta. Nyt elämme tammikuun loppupuolta. Alun toista viikkoa sitten ensimmäiset maksavat asiakkaamme olivat korissa lennolla. Eli parisen kuukautta meni kaikkinensa toiminnan aloittamiseen. Ei ollenkaan paha. Toki firman omistajilla oli paljon kunnianhimoimsemmat  tavoitteet. Jotkut ajattelivat jopa, että ensimmäiset lennot lennetään lokakuun lopulla.

Tällä hetkellä meitä on täällä viisi pilottia ja kuudes on Englannissa. Ian saapuu tänne helmikuun puolivälissä. Palloja on kaikkiaan viisi, yksi 16 matkustajan, kaksi 12 ja kaksi 8 matkustajan palloja. 16 matkustajan palloja on vielä kaksi tulossa kevään aikana, sitten lienee laivastomme valmis tältä erää.

Lentäminen sinänsä ei täällä poikkea muualla lentämisestä. Se on poikkeavaa, että sää on varsin ennalta arvattava ja tuulet ovat heikkoja. Lokakuussa kun kausi alkaa, tuulet käyvät etelästä, mutta kuun puolivälissä ne kääntyvät pohjoiseen. Siellä ne sitten pysyvätkin aina maaliskuulle saakka. Maaliskuussa tuulet kääntyvät jälleen etelään. Jokaisella firmalla on oma lähtöalueensa. Kolme vanhempaa firmaa lähtevät vierekkäisiltä alueilta ja meilläkin on varattuna lähtöpaikka tuolta laueelta, mutta käytämme nyt aivan omaa paikkaa. Toki sekään ei ole kaukana muiden lähtöpaikasta. Näistä paikoista pohjoistuulilla lennetään temppelialueen yli. Muutama vuosi sitten vielä pallot saivat laskeutua temppelialueelle, mutta nyt pitää lentää ylitse. Alue ei sinänsä ole kovin suuri. Lentokorkeudet ovat tavallisesti maksimissaan 2000 jalkaa. Maanpinnan ja maksimikorkeuden välillä on kolme-neljä inversiokerrosta. Se tarkoittaa, että tuulen suunnat vaihtelevat mukavasti ja ohjattavuutta löytyy. Joskus joudutaan hiipimään varsin matalalla päästäksemme sopiville laskupaikoille. Välillä taasen voimme nousta korkeallekin ja etsiä oikeita tuulen suuntia. Alueen koko on halkaisijaltaan ehkä noin 10 km ja lennon pitäisi kestää kolmesta vartista tuntiin. Jos vauhtia on liikaa, tunnissa ajautuu liian kauas. Tässä parin lennon träkit:

http://www.movescount.com/fi/moves/move265900084?fbclid=IwAR0-tA0qUHoCn-LA4aXCRl3Upq5gp3ailjuOqAqiVTDo6BWdbLf8QfwxEDQ

http://www.movescount.com/fi/moves/move264965646?fbclid=IwAR22yxpM7QLKgzU58ql2sn995B5UQAAOC4DPGoEAVH5Jtk3wo1x-hxZ0tUQ

Noissa näkyy varsin hyvin vallitsevat tuulet ja myös nopeudet. Lentosää on vakaa. Nyt olemme täällä Baganissa olleet joulukuun alusta ja vain kolme päivää on ollut sellaisia, ettei ole voinut lentää. Viime kaudella täällä lennettiin 99 päivää peräkkäin. Lennot ovat vain aamulentoja. Illalla lentoikkuna jäisi aivan liian lyhyeksi ja pimeä tulee lähes välittömästi auringon laskun jälkeen.

Vaikka lentäminen ei poikkea Suomessa lentämisestä, niin muuten toiminta poikkeaakin sitten lentäjän kannalta paljon. Kun Suomessa maahenkilöitä on vain yksi tai kaksi ja matkustajat auttavat pallon kokoamisessa ja pakkaamisessa niin täällä toimitaan toisin. Täällä jokaisella pallolla on kymmenen maahenkilöä ja vielä erikseen catering ryhmä, joka hoitaa tarjoilut. Palkattua henkilöstöä on tällä hetkellä täällä Baganissa noin 50 ja lisää palkataan. Lentäjät eivät osallistu pallon valmisteluun muuten kuin tekemällä koepoltot polttimelle. Meillä on määrättynä joka päivälle vastuulentäjä. Hän nousee ylös puoli viideltä ja tarkastaa sään. Muut lentäjät heräävät viiden aikoihin ja tästä meidän hotellilta on kymmenen minuutin kävelymatka lähtöpaikalle. Maahenkilöstöt ovat siihen mennessä tuoneet pallot lähtöpaikalle ja catering-ryhmä on valmistellut kahvitarjoilut lentäjille ja matkustajille. Kahvia juodessaan lentäjät täyttävät lentolomakkeen ja käyvät tekemässä koepolton polttimille. Matkustajat tuodaan eri hotelleista paikalle noin kuuden aikaan. Aamukahvin ja pienen purtavan jälkeen palloja aletaan täyttämään ja lentäjät aloittavat lentotyönsä. Sää on yleensä niin tyyni, että pallot nostetaan pystyyn, asiakkaat otetaan koriin ja sen jälkeen lentäjä pitää turvallisuusbriefingin. Sen jälkeen noustaankin ilmaan. Nyt on taivaalla ollut aamuisin parisen kymmentä palloa yhtä aikaa. Tämän vuoksi nopeat korkeuden muutokset ovat kiellettyjä. Radiolla varoitetaan omista liikkeistä lähellä olevia palloja. Jos lähdetään ylittämään toista palloa, sille ilmoitetaan. Pallon yläosassa on isolla pallon reksiteritunnuksen kaksi viimeistä kirjainta, jotta tiedetään kuka on alapuolella. Palloja kun on 12 samanlaista punaista, seitsemän samanlaista vihreää ja viisi keltaista. Me olemme sinisiä radioliikenteessä. Lennon aikana lentäjät kertovat asiakkaille alueen temppeleistä ja pagodista. Samalla imloitetaan radiolla maahenkilöstölle, mihin aiotaan laskeutua. Kartalle on merkitty useita laskupaikkoja vihreällä ja sitten on muutamia punaisia alueita, joille ei saa laskeutua. Hyvin usein huomattava määrä palloja laskeutuu samalle alueelle. Laskeutumisalueella vallitsee mukava tunnelma. Riippumatta siitä, kenen pallo on laskeutumassa, paikalla olevat maahenkilöt rientävät vastaanottamaan ja auttamaan laskeutuvaa palloa. Kun oma maahenkilöstö saapuu paikalle, levitetään pressut ja pallo kaadetaan pressujen päälle. Tästä sitten lentäjä ja matkustajat siirtyvät nauttimaan kuohuviiniä ja hedelmiä. Maahenkilöstö ottaa vastuun pallosta. Diplomien jaon jälkeen matkustajat ja lentäjät poistuvat paikalta pikkubusseilla ja maahenkilöstöt pallon kokoamisen jälkeen siirtyvät pallovarastolle säiliöiden tankkaukseen ja korien siistimiseen. Yleensä lentäjät ovat takaisin hotellilla jo yhdeksän aikoihin. Näin siis kun kaikki menee hyvin. Tuolla on myös muutama hiekkasärkkä, joihin jouduttuaan laskeutumaan saattaa aikaa kuluakin paljon enemmän. Samoin kun tuulet kääntyvät etelään, laskeutumispaikat ovat vähäisempiä. Josa Irrawady-joen joutuu ylittämään, päivästä tulee pitkä.

Täältä näet yhtiömme mainosvideon, siihen onkin mukava päättää tämä tarina. https://www.facebook.com/838321453044795/videos/2130305013965711/

Mainokset

Lentäminen on aloitettu!

4 Tam

Näin se on. Olemme tähän päivään mennessä lentäneet seitsemän lentoa ja huomenna aamulla jälleen kaksi meidän palloa ilmeisesti värittää Baganin taivasta. Pallomme ovatkin mukava väriläiskä aiempien yksiväristen lisänä.

Aikamoista taistelua tämä projekti on ollutkin. Paperisota on aikamoista, kun yritämme saada lento- ja huolto-organisaation pystyyn. Ian teki urosmehiläsien työn luodessaan meille toimintakäsikirjan ja läjäpäin lomakkeita joita tarvitaan lentotoiminnassamme. Yangoniin palkattiin konsultti auttamaan paperitöissä ja hän viimeisteli Ianin manuaalit ja lomakkeet kun Ian lähti pariksi kuukaudeksi kotiin Englantiin. Huoltopuolella meiltä vaaditaan huolto-organisaatio ja sen lisäksi jatkuvan lentokelpoisuuden valvontaorganisaatio. Näissä hommissa konsultti on ollut välttämätön. Täällä ei riitä, että asiat on oikein, ne on oltava myös oikean näköiset. Eli hommat on tehtävä kuten muutkin palloyhtiöt ovat tehneet. Paitsi että nyt uudistetaan järjestelmää ja meiltä vaaditaan papereita, mitä muilta ei vielä ole vaadittu. Saattavat muut yritykset hämmästyä ennen seuraavan kauden alkua. Heilläkin riittää töitä.

Joulun aikoina teimme palloillemme (kolme) lentokelpoisuustarkastukset, eli vastaava kuin vuositarkastus. Toimme ne lähtöpaikallemme ja valmistelimme ne lentoo ja nostimme pystyyn. Samalla tarkistimme, että kaikki toimii kuten pitääkin. Eipä uusissa palloissa mitään ihmeellistä ollut. Kaikki toimi hyvin. Maahenkilöstömme sai samalla hyvää koulutusta.

Yhtiömme omistaja oli päättänyt, että pallot lentävät uutena vuotena. En tiedä kuinka, mutta 27. päivä Baganiin pölähti delegaation viranomaisesta, eli DCA:sta. Saimme kyllä edellisenä päivänä varoituksen ja viimeistelimme varaston ja huoltotilat. Tarkastuksessa mukana oli lentotoimintapuolelta ja huoltopuolelta väkeä. Tilamme sekä lupakirjamme tarkastettiin ja meitä tentattiin usealta taholta. Iltapäivällä katsastettiin DCA:n toimesta kaikki pallomme ja hyväksi todettiin. Seuraavana päivänä saimmekin pallot rekisteriin ja luvan yksityislentoihin. Suunnitelmana oli, että 29. päivä lennetään aamulla. Niinpä ei kuitenkaan käynyt, koska vakuutuksia ei saatu ajoissa voimaan. Tiedotuksessa oli puutteita ja niinpä yhtiön omistajalle ei mennyt tietoa ongelmasta. Hän oli kutsunut erittäin arvovaltaisia vieraita lennolle ja nyt lento peruutettiin viime tingassa. Se aiheutti aikamoisen mylläkän, jonka selvittäminen olikin iso työ. Meidät taidettiin kaikki jo kertaalleen erottaa, mutta eipä sille oikein perustetta löytynyt. Eipä se myöskään olisi asiaa ainakaan edistänyt. No asiat saatiin järjestymään ja ensilennot tapahtuivat 31.12. aamulla. Päälentäjämme Shawn lensi toista palloa ja minä toista. Kyydissä oli yhtiön omaa väkeä. Nousimme ilmaan muiden palloyritysten kanssa samaan aikaan ja minä päädyin aika lailla pallojoukon keskelle. Sielläpä sitten pitikin olla tarkkana kun ympärillä on parikymmentä muutakin isoa matkustajapalloa. Pallon kuoressa ylhäällä on isolla pallon tunnus ja näin samanlaisista palloista erottaa mikä on mikäkin. Palloilla on yhteinen radiotaajuus, jolla sitten ilmoitetaan jos löhdetään ylittämään jotain palloa ja samoin voi kysellä muilta, onko turvallista nostaa lentokorkeutta ilman vaaraa toisen koriin törmäämisestä. Vierekkäin pallot saattavat olla hyvinkin lähellä, jopa koskettaa toisiaan. Täällä on myös lentäjillä käytössään kartta tabletilla, josta näkee käytettävissä olevat laskupaikat ja alueet, minne ei ole soveliasta laskeutua. Itselleni tuli karttaa katsoessani mittakaavavirhe ja niinpä missasin ensimmäisen paikan, minne ajattelin laskeutua. Ei auttanut muuta kuin lähteä seuraavaa kohden ja sinne sitten päädyimmekin. Siellä oli jo pari toisten yhtiöiden palloa, mutta hyvin mahduimme sekaan. Laskupaikalla odotti myös oma hakuporukkamme. Näin oli Baganin taivas valloitettu meidänkin palloillamme (tarina jatkuu kuvien jälkeen vielä vähän).

 

Tämän jälkeen on kahtena aamuna pallomme värittäneet jälleen Baganin taivasta. Lentäjämme ovat saaneet tuntumaa alueeseen ja lensinpä Etelä-Afrikkalaiselle lentäjällemme Tracylle jo tarkastuslennonkin. Näin meillä on ensimmäinen lentäjämme valmiina asiakaslentoihin. Tämä tapahtuu, kun saamme toimiluvan kuntoon. Sitä varten meidän tiloihimme tehtiin nyt virallinen tarkastus. Ensi viikolla matkustamme jälleen muutaman henkilön voimin Yangoniin DCA:n tloihin palaveriin. Saattaa olla, että ensi viikolla meille lupa jo heltiää.

Eilen iltapäivällä lähdimme joukolla tutustumaan temppelialueeseen maahenkilöstön asiantuntemuksen avulla. Päätän tämän kertomuksen Tracyn ottamaan kännykkäkuvaan. Toivottavasti seuraavassa päivityksessä voinkin jo kertoa yleisölennätysten alkaneen.

Uusia palloja saapuu varastolle

17 Jou

Nyt meillä on täällä jo kaksi palloa varastolla odottamassa rekisteröintä ja lentokelpoisuuden toteamista. Kolme palloa on kohta valmiina tehtaalla ja sitten on vielä kaksi palloa tuotannossa. Yhteensä seitsemän palloa on tilattu ja kahdesta on vielä optio olemassa. Isosti siis lähdetään liikkeelle. Varaston pihalla on myös viisi uutuuttaan hohkaavaa traktoria ja isoja peräkärryjä on valmiina kolme. Toivomme, että seuraavat kärryt ovat hiukan keveämpiä. Pienemmät pallomme eivät aivan näin järeitä tarvitse. Henkilökuntaakin on palkattu erinomainen määrä. Maahenkilöstöä on 35 ja lippukonttorilla muutama myyntihenkilö. Maahenkilöstö on nyt kolmelle pallolle, eli 12 henkilöä palloa kohden.

 

Väki on todella innostunutta ja maatoimintojen johtaja Ko Jack  on kouluttanut väkeä varsin ansiokkaasti perusasioiden hoidossa. Palloäksiisiä olemme jonkun verran tehneet ja pallon rikaaminen sujuu hyvin. Kaasusäiliöt on täytetty. Siinäpä onkin operaatio. Kaasua ei ole isossa bulkkisäiliössä kuten meillä kotona, vaan kaasu tuodaan varastolle  45 kg:n perussäiliöissä. Tämä tarkoittaa sitä, että tankatessa pallojen säiliöitä, varastosäiliö täytyy kääntää ylösalaisin, jotta sieltä saadaan kaasu nesteenä ulos. Varastosäiliöille on rakennettu puinen teline, johon saadaan kolme säiliötä kerrallaan ylösalaisin. Näin kaikki yhtiöt toimivat täällä. Suurin yritys, BOB täyttää jokaisen aamulennon jälkeen 40-48 säiliötä. Kaikkiaan kaasua kuluu kauden aikana täällä arviolta 300 000 kg. Ja tämä kaikki valutetaan pikkusäiliöistä…

Olemme myös valmistelleet huoltotiloja. Kävimme paikallisilla markkinoilla hakemassa työkaluja ja perussetti alkaa olla koossa. Toisen pallomme mukana tuli varaosia. Siinä on tavaraa moneksi vuodeksi. Esimerkkinä kuoren kangasta 100 m jokaista väriä. Ei heti pääse loppumaan jos palloihin tulee jostain syystä paikattavaa.

Ensimmäinen pallomme myös siunattiin (en tiedä onko oikea termi kun kyseessä on buddhalaisuus?) Hieno tilaisuus. Aamulla varasto ja huoltotila oli siivottu ja järjestelty viimeisen päälle. Munkeille oli katettu pöytä ja heille oli tuolit pöydän ääressä. Kun he saapuivat paikalle koko meidän väki meni lattialle istumaan ja munkit aloittivat puheensa. En tietenkään ymmärtänyt mitään, mutta paikallisille tämä oli tärkeä tilaisuus.

Päälentäjämme Shawn on tehnyt töitä uusien lentäjien palkkaamisessa. Joulukuun alkupuolella tänne saapui japanilainen lentäjä Yosh-san ja hänen vaimonsa Mayumi-san. Oikein mukava pariskunta. He ovat viettäneet viimeiset kaksi vuotta Keniassa. Heidän lisäksi ennen Joulua on saapumassa vielä kaksi pilottia Etelä-Afrikasta. Vuoden vaihteessa meidän pitäisi olla jo aika valmiita operoinnin aloittamiseen. Paikallisella viranomaisella on menossa ICAOn (kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö) auditointi ja paperimme eivät etene ollenkaan tällä hetkellä. Minun huoltolupakirjani validiointi on saatu päätökseen.

Saan huoltaa ja allekirjoittaa tehtyjä huoltoja lupakirjani mahdollistamin laajuuksin. Lentäjän lupakirjamme sen sijaan ovat juuttuneet byrokratian rattaisiin. Kuukausi sitten kävimme kirjallisessa kokeessa mutta emme ole saaneet tuloksia. Epävirallisesti olemme saaneet tietää, että emme olisi läpäisseet. Olemme saaneet myös tietää, että koe meni läpi, mutta meidän halutaan tehdä myös uusimuotoinen koe. Hiukan tuntuu, että meidän työtämme jarrutetaan. Näin länsimaisittain ajatellen viranomaisen toiminta on täällä hiukan outoa. He olisivat mm. halunneet keskeyttää kaiken pallotoiminnan ICAOn auditoinnin ajaksi ja ”piilottaa” koko toiminnan. Siis ihan oikeasti piilottaa yksi Myanmarin näkyvimmistä ilmailumuodoista ja vieläpä toiminnon, joka on yksi parhaiten järjestetyistä koko maailmassa. Hulluja nuo roomalaiset, sanoisi Asterix. Yrittäjät olivat saaneet piilottamisen kuitenkin peruutettua.

Kuten Harald Hirmuinen toteaa: ”Elämä ei ole pelkästään taistelua ja kärsimystä, vaan sekaan mahtuu myös huonoja päiviä”. Edellisellä kerralla kerroin messistämme, HTin-baarista. Sen omistaja Tina täytti tasavuosia ja hän järjesti hiekkadyyneille bileet kutsuen kaikki palloihmiset juhliin. Vietimme runsaan mukavan iltapäivän/illan hyvän ruoan, musiikin ja mukavien ihmisten seurassa. Se oli erinomainen tilaisuus tutustua jälleen uusiin ihmisiin.

 

Töitä on tehty paperipuolella nyt täällä Baganissa reilu kolme viikkoa. Odottelua ja perityötä on ollut paljon. Jos jotain hyvää on sanottava, on sitä ikävämpiäkin paikkoja tehdä tätä työtä. Aamulla lämpötila on sellainen, että hyvin voi lähteä shortseissa lenkille. Päivällä on jo tosi kuuma ja kun illalla kävelee takaisin majoitukseen, on taas mukavan viileä. Hotellin alue on erittäin mukava ja palvelu on hyvää. Se mitä täällä alueella on pidettävä silmällä ovat käärmeet. Myanmarissa on kuulemma 27 lajia myrkyllisiä käärmeitä. Ilmeisesti toiseksi eniten maailmassa. Me olemme täällä nyt jo nähneet viitisen käärmettä. Tieltä tai polulta pois siirryttäessä on syytä katsella mihin astuu. Paikallisten yleisimmät jalkineet ovat kuitenkin varvastossut, niitä käytetään kaikkialla.

Tämä tällä kertaa. Jos emme lähitulevaisuudessa pääse lentämään, jatkan blogia alueen esittelyllä. Temppeleitä, bagodia ja stupia on 3120 kpl:tta joten esittelyä riittää. Ihan oikeasti tämä on upea paikka. Tämä Tintti löytyy aamiaishuoneesta, en tiedä kuinka se paikkaan liittyy, mutta hieno!

Elämää Baganissa…

3 Jou

Perjantaina 23. päivä lensimme vuorokoneella Baganiin. Saavuimme perille viiden jälkeen iltapäivällä. Aikamoinen muutos verrattuna Yangonin suurkaupunkiin. Meitä oli auto odottamassa kentällä ja niinpä olimmekin pian jo hotellissamme. Royal House Resort on pieni hotelli mukavan matkan päässä pallojen lähtöalueelta ja keskustasta http://royal-house-resort.myanmar-all-hotels.com/en/ . Meillä jokaisella on oma kylpyhuoneella varustettu huone, onko tämä sitten bungalow-tyyppinen vai mikä lienee. Työsopimuksessamme lukee, että meillä jokaisella on käytössämme e-bike. Luulin sen tarkoittavan sähköpolkupyörää, mutta se onkin sähköskootteri. Ensimmäisenä iltana  meidän ei tarvinnut nousta skootterin selkään, vaan meitä oli vastassa Ianin poika Gary, joka toimii täällä lentäjänä Balloons over Baganilla. Mukavan illallisen jälkeen suuntasimme Hti-baariin (täkäläisittäin lausutaan t-bar). Tuosta baarista on aikojen kuluessa muodostunut eräänlainen pallolentäjien messi. Nytkin siellä oli runsaasti lentäjiä paikalla. Shawn ja Ian tunsivat jo ennestään lähes kaikki, joten minutkin esiteltiin joukolle. Paikalla oli myös Phil Dunnington, entinen Cameronin myyntijohtaja, henkilö, joka on käytännössä aloittanut yleisölentotoiminnan täällä Baganissa 19 vuotta sitten. Hän oli mukana perustamassa Balloons over Bagan-yhtiötä https://www.balloonsoverbagan.com/ . Hän jäi jossain vaiheessa pois tuon yhtiön toiminnasta, mutta muutaman vuoden perästä palasi takaisin uuden Oriental Ballooning yhtiön remmiin https://www.orientalballooning.com/ . Tutustuin myös Balloons over Bagan yhtiötä vetävään Cary Crawley’hun. Baganissa lentää myös kolmaskin yhtiö, Golden Eagle http://www.goldeneagleballooning.com/ . Meidät on otettu erinomaisesti vastaan. Kaikkien etuhan on että kaikki yritykset toimivat hyvin ja tietävät kuinka alueella toimitaan. Virheisiin ei juuri ole varaa.

Aamulla olimme jo viiden jälkeen pallojen lähtöpaikalla. Kaikki pallot lähtevät vierekkäisiltä alueilta. BoB:lla oli kaksitoista palloa nousemassa ilmaan, OB:lla taisi olla kuusi ja GE:llä viisi. Varsinainen isojen pallojen meeting siis.

 

Me olimme BoB:n alueella Ianin pojan pallon luona. Gary kertoi meille ensin toimintatavoista ja sen jälkeen saimme seurata matkustajien turvallisuusbriefingin ja pallojen täytön. Kahteentoista palloon mahtuu yli 150 matkustajaa, jotka tuotiin paikalle pikkubusseilla. Ensimmäiseksi heille tarjoiltiin kahvia ja teetä ja sen jälkeen tapahtui esittely sekä matkustajien ”nimenhuuto”. Pallot ovat valmiina rikattuina ja turvallisuusbriefing pidetään korin vieressä. Täytyy ihailla ammattimaista toimintaa. Näin ison joukon käsittely vaatii jo aikamoista logistiikkaa.

Pallot nostettiin pystyyn ja matkustajat kiipesivät koriin. Juhlavan näköistä kun kaksitoista isoa palloa on valmiina nousemaan ilmaan. Kaikki pallot nousevat hyvin lyhyessä ajassa ilmaan. Tuntuu jopa hiukan ruuhkaiselta, mutta kun kaikki lentävät samassa tuulessa, ei ongelmaa ole. Jos joku on toisen pallon yläpuolella, hän ilmoittaa siitä radiossa ja näin vältytään vaarallisilta törmäyksiltä. Pallojen huipussa on isot pallojen reksiterin kaksi viimeistä kirjainta ja näin yläpuolella oleva tietää, kuka alhaalla on, vaikka samannäköisiä palloja on paljon.

Ensimmäisen aamun pallojen seuraaminen jäi meiltä vähemmälle, kun skootterini teki tenän ja aikaa kului ennenkuin pääsimme jälleen pallojen perään. Päivä kuluikin sitten yhtiömme paperitöiden kanssa. Huolto-organisaation kokoaminen tekstiksi on aikamoinen homma. Päivän päätteeksi huristelimme sitten skoottereillamme jälleen T-baariin. Jotenkin tuli surrealistinen olo, kun kolme vanhempaa herrasmiestä (minä mukaan lukien) kiitää äänettömästi Baganin yössä skootterilla.  Jälleen oli iso joukko lentäjiä koolla ja seuraavaksi aamuksi meidät kutsuttiin jälleen seuraamaan BoB:n lentoolähtöä ja lennon jälkeen Ianin pojan langon häihin. Lähtöpaikka oli jälleen varsin mielenkiintoinen paikka. Kaikilla yhtiöillä oli kaikki pallot jälleen paikalla ja korit täynnä. Nyt ei skootteri temppuillut ja pääsimme hyvin seuraamaan palloja laskupaikalle saakka. Sieltä porhalsimme häävastaanotolle. Paikallisia häitä juhlitaan kaksi päivää ja aamuisin. Ilmeisesti ensin ollaan morsiamen luona ja toisena päivänä sulhasen. Koko kylä on kutsuttu. Musiikki soi aamukuudesta lähtien lujaa ja häähuone on avoinna. Saapuessamme meille ojennettiin pieni kukkakimppu ja meidät ohjattiin ruokapöytään. Tarjolla oli paikallista keittoa ja riisiä sekä kanaa. Vieraat eivät ole pitkää aikaa paikalla, vaan syövät, onnittelevat hääparia, ottavat valokuvia ja lähtevät pois. Poistuessa annetaan pieni rahalahja. Tilaisuus oli oikein mukava.

 

Päivällä kävimme tutustumassa yhtiön varastiloihin ja tulevaan huoltotilaan. Tulemme toimimaan väliaikaisissa tiloissa kunnes uudet tilat valmistuvat lähelle lähtöalueita. Meille on sanottu, että uudet tilat valmistuvat keväällä, niiden rakentamista ei kuitenkaan ole vielä juurikaan aloitettu… Myyntitoimistomme kyllä löytyy jo keskustasta.

Seuraavana kahtena aamuna pääsimme kaikki kolme lennoille. Meitä halutaan opastaa lentoalueeseen. Yleensä lentosää on hyvä, mutta joskus jonkun verran tuuleekin myös pinnassa ja silloin on hyvä tietää alueesta. Samoin rajoittavat tekijät, kuten lentokenttä, muinaismuistoalue ja joki on hyvä tiedostaa.

Tässä lentojeni träkit:

http://www.movescount.com/fi/moves/move256513790?fbclid=IwAR3CemZ0HJG3CEkYnu0tR6c5dSxmxmf61xnCP-4qse4DVRuu_5kkfzES3Bg

http://www.movescount.com/fi/moves/move256671407?fbclid=IwAR1-tsS0wRjDsPPd8oHDPCflBQdCVlwoDOoLQMmW6QTnEbBcm3hsFlZq0iU

 

Päätän tämän postauksen aamulentojen kuviin. Siis, näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, näkemiin. Jatkoa seuraa!

Tästä tämä Myanmar-aika lähtee liikkeelle…

21 Mar

Puolisentoista viikkoa on nyt täällä Myanmarissa kulunut. Heti alkuun sanon, että kuvia en ole kerinnyt ottamaan ja kun lentohommiin emme ole vielä päässeet ei ole kuvaaminen ollut paljon mielessä. Olen ollut koko tämän ajan Yangonissa ja vapaa-aika on jäänyt vähiin.

Aika on mennyt aika tiukasti konttorilla. STT Ballooning, jota olemme pystyttämässä pitää konttoria Yangonissa ja siellä olemme paperitöitä tehneet. Paikalliset ovat tehneet perustyötä yhtiön suhteen, mutta varsinainen pallotoiminta on meidän kolmen ulkomaalaisen näpeissä. Päälentäjämme on Shawn Mackinga, alun perin Amerikasta, mutta mm. Australian kautta Sveitsiin juurtunut neljä ja puolituhatta tuntia palloa lentänyt herrasmies. Laatupäällikkönä toimii entinen brittien ilmailuviranomaisen palloasioista vastannut Ian Chadwick. Hänen vastuullaan on toimintakäsikirjan rakentaminen ja muukin avustaminen, jotta kaikenlaisista papereista saadaan viranomaiskelpoisia. Minun tehtävänä on huoltotoiminta. Yhtiön palloille pitää tehdä huolto-ohjelma, huoltotoimintakäsikirja sekä jatkuvan lentokelpoisuuden valvontaohjelma. Siinähän sitä onkin. Tämän kaiken lisäksi, koska me kaikki tulemme toimimaan myös lentäjinä, jouduimme ilmailuviranomaisen teoriakokeeseen. Tuloksia emme ole vielä saaneet, mutta olemme positiivisella mielellä. Minulla on vielä erikseen huoltopäällikön koe tulevana perjantaina. Se saattaakin olla vaikeampi juttu.

Yhtiön ensimmäinen pallo on tiettävästi jo täällä Yangonissa tullin hoteissa. Ensi viikon alussa se saataneen sieltä ulos ja edelleen varsinaiselle pesäpaikallemme Baganiin. Kun pallo on saatu rekisteriin, voimme aloittaa koelentotoiminnan. Toimiluvan saaminen tulee kestämään pidempään. Viranomaisella on joulukuun puolivälin jälkeen ICAOn (kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö) auditointi ja ennen sen päättymistä, meillä ei ole mahdollisuutta saada toimilupaa. Palaverissa meille kuitenkin kerrottiin, että yksityislentoja voimme lentää heti kun pallo/pallot ovat lentokelpoisia. Yhtiölle tulee erikokoisia palloja. Suurimmat tulevat olemaan kokoluokkaa 425, mikä täällä kuljettaa jopa 16 matkustajaa. Pienimmät taasen ovat kokoluokkaa 250, ottaen 8 – 10 matkustajaa. Välistä löytyy sitten vielä yksi kokoluokka. Nyt maahantuotu ensimmäisen pallon on kokoluokkaa 400. En ole hupilentoja noin isolla pallolla vielä tehnytkään…

Perjantaina iltapäivällä lennämme (vuorokoneella) Baganiin. Siellä valmistelemme edelleen paperitöitä, minun täytyy mm. tehdä piirrustus huolto- ja muista tiloista huoltokäsikirjaan. Toivottavasti  ensi viikolla myös saamme pallon Baganiin ja pääsemme purkamaan kuormaa varastoon. Sen jälkeen alkaakin maahenkilöstön koulutus. Yhtiö on jo palkannut 30 maahenkilöä. Ilmeisesti osalla on kokemusta pallojen kanssa toimimisesta, mutta suurimmalla osalla ei. Eli meillä alkaa palloäksiisi. Menemme lähtöpaikalle ja harjoittelemme pallon kokoamista ja pystyttämistä sekä valmistautumista pallon nousuun. Kun todellinen lentotoiminta alkaa, heidän on oltava ammattilaisia. Koto-Suomesta toiminta poikkeaa siten, että matkustajia ei laiteta töihin. Kun matkustajat saapuvat lähtöpaikalle, pallot ovat jo valmiina pystyyn nostettavaksi. Siinä sitten lentäjä briefaa matkustajat ja lähdetään lentoon. Vastaavasti laskupaikalla lennon jälkeen matkustajat ja lentäjä siirtyvät aamiaiselle ja maahenkilöstö jää laittamaan palloa takaisin kuljetuskuntoon. Näin ollen maahenkilöstön on todellakin tiedettävä mitä tekee.

Jonkun verran Myanmar on nyt tullut tutuksi. Ihmiset ovat perinteisesti aasialaiseen tapaan erittäin ystävällisiä. Valtauskonto on buddhalaisuus ja se näkyy kaikkialla. Toiset ihmiset otetaan huomioon ja heitä arvostetaan. Länsimaiset tuntuvat olevan hyvin tervetulleita täällä ja ystävällisyys tuntuu hyvin aidolta. Kerjäläisiä en ole juurikaan nähnyt ja kun esim. Afrikassa turisteihin takertuu aina lähes agressiivisia myyjiä ja kaikenlaisia oppaita, täällä ei sellaista kulttuuria ole ollenkaan. En tiedä sitten kuinka varsinaisissa turistikohteissa. Kaupungilla kävely päivällä tai illalla on turvallista. Liikenne vaan tuntuu lähes hirvittävältä. Jalankulkijoita ei väistetä yhtään. Kävellessä pitää olla todella varovainen. Autot taasen lähes taistelevat omasta paikastaan kadulla. Risteyksessäkin pitää olla röyhkeä ja työntää vain auton nokkaa jonon väliin, joku sitten jossain kohtaa antaa tilaa. Vaikka liikenne on röyhkeää, se ei kuitenkaan ole agressiivista. Minkäänlaista liikenneraivoa en ole nähnyt. Kaikki sopeutuvat vallitsevaan tilanteeseen ja autot ovat käsittämättömän siistissä kunnossa. Kolhuja ei juurikaan ole ja autot ovat pääsääntöisesti puhtaita. Onneksi ei tarvitse itse ajaa. Pari päivää katselin liikennettä ja ihmettelin mielessäni, että jokin on pielessä, kaikki ei täsmää, kunnes huomasin mikä mieltä vaivasi. Lähes kaikissa autoissa on ohjauspyörä oikealla puolella, kuten vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Liikenne on kuitenkin oikeanpuoleista! Täällä on siirrytty jo yli 50 vuotta sitten oikeanpuoleiseen liikenteeseen. Nyt ilmeisesti hiljalleen alkaa tulla autoja, joissa ohjauspyörä on vasemmalla. Hidas siirtyminen kuulemma johtuu maan pitkästä sulkeutuneesta kaudesta ja kun se hiljalleen avautui, Japanista alettiin tuoda käytettyjä autoja. Siellähän on vasemman puoleinen liikenne.

Kun kuvia ei ole, linkkaan tuohon Youtubesta tunnin ohjelman, jonka on tehnyt Stop Over – Documentary, Discovery, History Oikein hieno ohjelma, kannattaa katsoa. Ohjelman lopussa ollaan Baganissa, joka on tuleva toiminta-alueemme. Siellä temppeleiden yllä sitten lennämme…

 

 

Tämä tällä kertaa. Baganista laitan kuviakin näkyviin, eiköhän sieltä löydy jotain mielenkiintoista kuvattavaa.

Viisi lentoa Sagassa

7 Mar

Kuva: Saara Tuominen

Kirjoittelen tätä päivitystä nyt Kiotossa. Olemme matkustaneet jo Sagasta Hiroshiman kautta Kiotoon. Tarina kertoo kuitenkin Sagan pallotapahtumasta.

Kaikkiaan pääsimme lentämään viisi lentoa, kaikki aamuisin. Sen lisäksi osallistuimme lauantain night glow-tapahtumaan illalla.

Kuva: Saara Tuominen

 

Aamulennot olivat varsin upeita. Ensimmäinen lento Maijan kanssa oli reilu puolituntia ja aika matalissa menimme muiden mukana. Silloin lentosuunta oli etelään, muut lennot veivät lounaaseen. Suoraan etelässä on vain muutaman kilometrin päässä meri, mutta turvallisia laskupaikkoja löytyy varsin mukavasti. Merellä näkyy myös suuria altaita ja paikalliset kertoivat niiden olevan leväviljelmiä. Sitä samaa, mitä olemme muutaman kerran täällä syöneetkin.

Kuva: Saara Tuominen

Kuva: Saara Tuominen

Ensimmäistä lentoa lukuunottamatta me olemme lähteneet taivaalle kisapallojen jälkeen viralliselta lähtöalueelta. Se on ollut oikein sopivaa, silloin emme ole pahimmassa ruuhkassa. Ensimmäisenä päivänä oli vaaratilannekin, kun kisapallo oli noussut nopeasti ja kuori osui yläpuolella olevan pallon koriin. Kuoreen oli tullut iso reikä ja pallo oli tullut vauhdilla alas. Onneksi kukaan ei kuitenkaan loukkantunut tilanteessa. Kun nousimme ilmaan, kisapallot olivat jo kaukana edessä päin. Me nousimme yleensä muutaman sadan metrin korkeuteen ja kun kisalentäjillä oli useita maaleja matkan varrella, me olimme puolen tunnin lennon jälkeen kisapallojen keskellä. Silloin pallot ovat kuitenkin sopivasti hajallaan ja tilaa löytyy kaikille. Toki tarkkana on oltava ja seurattava onko yläpuolellemme menossa joku pallo tai sitten alapuolelta nousemassa jokin pallo ylös.

Kuva: Saara Tuominen

 

 

 

 

 

Kuva Saara Tuominen

 

 

 

 

 

Muutaman sadan metrin korkeudessa tuuli vei meitä lounaaseen. Kuitenkin, koska lentoalue on meren läheisyydessä ja pohjoisessa on vuoristo, tuuli kääntyy pinnassa eteläiseksi ja lentosuuntamme vaihtui pintaan tultaessa jopa 180 astetta. Tämä oli hyvä ottaa huomioon laskupaikkaa suunnitellessa. Pellot ovat täällä pieniä, ehkä hehtaarin kokoisia länttejä. Viljelyksenä on riisi ja soija. Myös ruohosipulia oli runsaasti. Pellot ovat viljelyksien osalta hyvin eri vaiheissa. Suurin osa riisipelloista oli puituja ja niiden muokkaus oli aloitettu sadonkorjuun jälkeen. Aika paljon niitä kulotettiin. Osa pelloista oli kuitenkin oraalla ja muutamia vasta puitiin. Soijapellot olivat ilmeisesti kaikki puimatta ja meitä varoitettiin, että vaikka pellot näyttävätkin kovin ränsistyneiltä, niille ei parane mennä, ne ovat juuri valmistumassa korjuuseen. Osa pelloista oli veden vallassa. Pellot ovat täällä reunustettu kiveyksellä ja näin niille voidaan kanavista johtaa vesi ainakin riisin istuttamista varten. En ole koskaan ajatellut kuinka riisisato korjataan, mutta sitä varten täällä on omanlaisensa pieni puimuri. Riisin korsi paalataan pyöröpaaleiksi.

Kuva: Saara Tuominen

Kuva: Saara Tuominen

Kuva: Saara Tuominen

 

Kuva: Saara Tuominen

Peltojen välissä kulkee tiheä asfaltoitu tieverkosto ja kun laskupaikkaa valitsi, oli helppoa päästä pallolla tien varteen ja usein pallon pystyi kaatamaan myös tielle. Lauantain ja sunnuntain aamulennoilla väkeä oli todella paljon seuraamassa pallojen lähtöä. Lähtöalueen katsomot olivat kansoitettuja ja lentoalueella teille muodostui ruuhkia. Mari-pallo on huomattu täällä hyvin. Laskeutuessamme paikalle on pelmahtanut aina Marimekko-faneja, jotka ovat olleet aivan innoissaan Unikko-kuosista. Saimme Marimekolta pientavaraa lahjoiksi ja niiden saajat ovat olleet ikionnellisia. Instagramissakin löytyy paljon kuvia Unikosta. Kun Instaan laittaa haun #sagainternationalballoonfiesta, niin Unikkopallo on yksi suosituimmista yksittäin kuvatuista palloista. Marimekon suosio Japanissa on suuri.

Päivät ovat olleet pitkiä. Kotimajoituksesta olemme lähteneet aamulla viiden jälkeen. Briefing on alkanut kuudelta ja lähtöpaikalla olemme olleet seitsemältä. Lentoonlähtö on tapahtunut ennen kahdeksaa ja lennot ovat kestäneet tunnista puoleentoista. Tämän jälkeen takaisin kisakeskukseen ja sieltä tankkaamaan säiliöt. Tällöin kello on ollut yleensä noin yksitoista. Iltapäivällä briefing on ollut puoli kolmelta, joten väliin ei ole paljon vapaata mahtunut. Parina ensimmäisenä päivänä kävimme päivänokosilla, mutta lauantaina olimme shoppailemassa ja sunnuntaina oppaamme Eri vei meidät lähellä sijaitsevaan kylpylään. Olipa virkistävä kokemus. Siellä oli lämpimiä kylpyjä ja myös sauna. Saunassa lämpöä oli 90 astetta, löylyä ei voinut heittää.

Kuva: Maija Luoma. Kenji Hiyoshin taidonnäyte

Sunnuntaina iltalento oli  key grab-kilpailu. Eli maalialueella on viisi pylvästä, joissa jokaisessa roikkuu iso avain. Kuka lentämällä saa avaimen haltuunsa saa palkinnon itselleen. Briefingissä määritetään vaadittava lähtöpaikan etäisyys maalialueesta. Tehtävälapussa etäisyydeksi oli määrätty 10 km, mutta sääennusteen mukaan tuuli on erittäin heikkoa ja vieläpä suunta tulee vaihtumaan tehtävän aikana. Tämän vuoksi etäisyys pienennettiin yhteen kilometriin. Meillä oli tiukka aikataulu lennon suhteen. Emäntämme oli valmistellut koko päivän meille illallista, johon osallistuisi meidän lisäksi hänen koko perheensä. Tämä homeparty alkaisi klo. 18.30. Etsimme hetken aikaa lähtöpaikkaa mutta, kun palloja alkoi nousta hyvin eri suunnista maalialueeseen nähden, päätin luovuttaa. Emme kerkiäisi illalliselle ajoissa. Menimme katselemaan maalialueelle muiden lähestymisiä. Ne olivatkin erinomaisia suorituksia. Tuuli käyttäytyi erikoisesti. Pintatuuli kääntyi hiljalleen etelästä läntiseksi ja korkealla, useiden satojen metrien korkeudessa tuuli kävikin pohjoisesta. Näin varsinkin kisapalloilla oli mahdollista tehdä useita yrityksiä lähestymisessä. Muutama pallo pääsi varsin lähelle, mutta ei aivan. Japanilainen Kenji Hiyoshi nappasi upeasti oranssin avaimen. Hallitseva maailmanmestari Dominick Bareford teki kolme lähestymistä ja viimeisellä nappasi pääpalkinnon avaimen.

Kuva: Saara Tuominen

Me lähdimme majoitukseemme ja siellä meitä odotti runsas illallinen. Mukana oli isäntäparimme molemmat pojat, toisen pojan vaimo ja heidän muutaman kuukauden ikäinen poika. Niin ja tietysti erinomainen paikallisvahvistuksemme Eri. Illasta muodostui riemullinen. Ruokalajeja ilmestyi pöytään toinen toisensa perään. Emäntä oli todellakin käyttänyt päivän ruokien valmistamiseen. Ei jäänyt epäselväksi hänen nauttivan ruoan laitosta. Meille tarjottiin myös kuohujuomana sakea. En aikaisemmin tiennyt, että se ei ole pelkästään väkevää viinaa, naan myös 14% kuohujuomaa on saatavilla. Oli muuten hyvää.

Emäntämme Kanae Yasumoto

Maanantai-aaamuna läksimme hyvissä ajoin varastolle ja luovutimme vuokraamamme pallovarusteet ja pakkasimme Marin valmiiksi kotiinkuljetusta varten. Huolintaliike tulee hakemaan kaluston viikolla ja se matkustaa lentorahtina Helsinkiin. Pakkausoperaation jälkeen takaisin majoitukseen ja omien tavaroiden pakkaaminen matkalaukkuihin. Päättäjäisgaala alkoi klo. 12.00 puheilla ja videoilla tapahtumasta. Tänäkin vuonna fiesta oli menestys. Järjestelyt sujuivat hyvin ja tapahtumaa oli seuraamassa maali- ja lähtöalueella yli 800 000 katselijaa. Huima määrä. Gaalassa palkittiin keygrab-kisan voittajat, Japanin mestaruuskisan voittajat sekä Pasific cupin voittajat. Luonnollisesti mukaan kuului myös oikein hyvä lounas. Gaala oli juhlava, mutta samalla mukavan rento.

 

Japanin vahvistuksemme Eri Ngakawa

Palkintogaalan jälkeen palautimme vielä vuokra-auton ja Sagan rautatieasemalla jouduimme sanomaan hyvästit emännällemme ja paikallisvahvistuksellemme Erille. Toivottavasti nämä eivät kuitenkaan olleet hyvästit vaan tulemme vielä tapaamaan heidät. Meidän matkamme jatkuu vielä perjantaihin saakka Japanissa. Sitten minä lähden Nagoyasta kohti uusia seikkailuja Myanmariin ja muu ryhmä matkustaa koti-Suomeen. Tulen päivittämään blogia edelleen Myanmarista aika ajoin. Tarkoitus on palata sieltä Suomeen huhtikuun puolivälissä, joten tulette kuulemaan muutamankin tarinan.

SAGAn tapahtuma on alkanut

1 Mar

Sagassa olemme olleet jo muutaman päivän, mutta vauhtia on piisannut sen verran, että blogia en ole kerennyt päivittämään.

Liikkeelle lähdimme Hämeenlinnasta sunnuntaina sinivalkoisin siivin. Helsingistä lento suuntasi Siperian ylitse Naritaan. Kaikkea ei tietenkään tule huomioitua ja pientä hermoilua aiheutti lyhyt vaihtoaika Naritan kentällä. Luulimme saavamme laukut menemään suoraan ja myös meidän check-innin Nagoyaan. Kuitenkin meidän piti saapua Naritassa maahan ja näin ollen ottaa laukut hihnalta ja chekata itsemme uudestaan edelleen Japanin kotimaan lennolle. Lento oli kuitenkin hyvin ajassa ja virkailijat olivat avuliaita, kerkesimme hyvin.

Ostimme junaliput Nagoyasta Sagaan kolmella vaihdolla. Kulttuuriongelma iski ensimmäisessä vaihdossa. Tulimme asemalle junalla ja yritimme etsiä seuraavaa junaa. Meidät käännytettiin kuitenkin jokaiselta portilta kun näytimme lippujamme.

Kuva: Saara Tuominen

Emme ymmärtäneet, että päästäksemme asemalta ulos, meidän on näytettävä maksettu lippu, jolla tulimme asemalle. Kun tämä selvisi pääsimme eteenpäin, emmekä edes myöhästyneet ensimmäisen vaihdon junasta. Jäi siihen puoli minuuttia aikaa. Näin saavuimme maanantai-iltana Sagaan matkustettuamme aika tarkalleen 24 tuntia. Asemalla meitä oli vastassa kotimajoituksemme emäntä poikansa kanssa ja pääsimme majoitukseen. Ensi kohtaamisesta lähtien isäntäperheemme osoittautui aivan upeaksi porukaksi.

Kuva: Saara Tuominen

Tiistai-aamuna lähdimme ilmoittautumaan ja etsimään MARia. Organisaatio toimi erinomaisesti. Olimme lähettäneet asiakirjat jo edeltä käsin sinne ja se nopeutti operaatiota toden teolla. Tapahtuman johdossa stewardina toimiva tuttavani Sabu Ichiyosi vei minut ja Jarmon kaupungin toisella puolella olevaan autovuokraamoon, jossa meitä odotti kuusipaikkainen paku, jossa oli riittävästi tilaa myös pallokalustolle. Sitten jännityksellä varastolle katsomaan, onko kalustomme saapunut tullin läpi perille. Varastolla kalusto odotti meitä hyvässä kunnossa ja samassa paikassa saimme myös tarvittavat kaasusäiliöt ja puhaltimen. Olimme valmiita toimintaan. Tiistain ohjelmaan kuului vielä iltapäivällä briefing, jossa selvitettiin tapahtumien kulkua. Tiimimme sai myös täydennystä, kun Eri ilmoittautui joukkoomme. Hän on paikallinen vapaaehtoinen, joka auttaa ulkomaalaisia ryhmiä. Täytyy sanoa, että ilman häntä olisi syntynyt varsin monta tilannetta, jotka olisivat saattaneet naurattaa, mutta vasta paljon jälkikäteen.

Tapahtuma on myös Japanin mestaruuskilpailu ja Honda grand prix. Palloja on kaikkiaan mukana 109. Mestaruuskilpailuun osallistuu 43 ja lisäksi 26 osallistuu grand prix-kisaan. Fiestaa lentää 18 palloa, special shape, eli muotopalloja on 14 sekä 8 organisaation palloa. Suunnitelmien mukaan lennetään aamuin illoin,mutta nyt sekä keskiviikon, että torstain iltalennot on jouduttu peruuttamaan voimakkaan tuulen vuoksi. Älkää laskeko pallojen määrää yhteen.

Kuva: Maija Luoma

Aamulennot ovat olleet todella hienoja. Ensimmäinen lento tehtiin heikossa pohjoistuulessa. Lensimme vain puolisen tuntia ja teimme erinomaisen laskun puidulle riisipellolle tien lähelle. Hakuautokin oli meitä vastassa ja saimme nopeasti kaluston autoon.

 

Kuva: Saara Tuominen

Torstai-aamuna nousime jälleen ilmaan yhteiseltä lähtöpaikalta kisapallojen jälkeen. Meillä fiestalentäjilläkin mahdollisuus lentää tehtäviä, mutta en ole niitä ottanut kovin vakavasti. Nyt lähdimme kisapallojen perään ja purjehdimme hienossa säässä kohti lounasta. Oli todella mukava lentää, kun alapuolella oli japanilainen peltomaisema, etelässä näkyi meri ja phjoisessa vuoristoa. Lentoreitillä oli mukavasti laskupaikkoja. Laskeutumisalueella havaitsin myös maaliristin. Tuuli käyttäytyi kuten se käyttäytyy usein aamuisin myös Euroopassa. Korkealla mennään yhteen suuntaan ja pinnassa suunta onkin aivan toinen. Nyt  pintatuuli oli 180 astetta poikkeava ylätuuleen verrattuna. Tässä tapauksessa ylätuuli tarkoitti noin 200 metriä. Pääsin muutaman sadan metrin korkeudessa maaliristin ohitse ja laskeuduin pintaan. Näin reittimme kulki suoraan kohti maaliristiä. Muuten hyvä, mutta ristille heitettävä streameri oli varastoitu hakuautoon. Ei auttanut muuta kuin ottaa Linnan Pallon lippalakki päästä ja heittää se kohti maaliristiä. Mittausryhmä oli lakin löytänyt ja sain sen takaisin seuraavassa briefingissä. Mukana oli viesti. Toivovat, että seuraavalla kerralla heitän lompakolla.

Kuva: Saara Tuominen

 

Kuva: Saara Tuominen

Kuva: Saara Tuominen

Huomenna aamulla olemme jälleen kuudelta briefingissä. Toivottavasti tuulet heikkenevät niin, että myös iltaisin päästään lentämään.