Elämää Baganissa…

3 Jou

Perjantaina 23. päivä lensimme vuorokoneella Baganiin. Saavuimme perille viiden jälkeen iltapäivällä. Aikamoinen muutos verrattuna Yangonin suurkaupunkiin. Meitä oli auto odottamassa kentällä ja niinpä olimmekin pian jo hotellissamme. Royal House Resort on pieni hotelli mukavan matkan päässä pallojen lähtöalueelta ja keskustasta http://royal-house-resort.myanmar-all-hotels.com/en/ . Meillä jokaisella on oma kylpyhuoneella varustettu huone, onko tämä sitten bungalow-tyyppinen vai mikä lienee. Työsopimuksessamme lukee, että meillä jokaisella on käytössämme e-bike. Luulin sen tarkoittavan sähköpolkupyörää, mutta se onkin sähköskootteri. Ensimmäisenä iltana  meidän ei tarvinnut nousta skootterin selkään, vaan meitä oli vastassa Ianin poika Gary, joka toimii täällä lentäjänä Balloons over Baganilla. Mukavan illallisen jälkeen suuntasimme Hti-baariin (täkäläisittäin lausutaan t-bar). Tuosta baarista on aikojen kuluessa muodostunut eräänlainen pallolentäjien messi. Nytkin siellä oli runsaasti lentäjiä paikalla. Shawn ja Ian tunsivat jo ennestään lähes kaikki, joten minutkin esiteltiin joukolle. Paikalla oli myös Phil Dunnington, entinen Cameronin myyntijohtaja, henkilö, joka on käytännössä aloittanut yleisölentotoiminnan täällä Baganissa 19 vuotta sitten. Hän oli mukana perustamassa Balloons over Bagan-yhtiötä https://www.balloonsoverbagan.com/ . Hän jäi jossain vaiheessa pois tuon yhtiön toiminnasta, mutta muutaman vuoden perästä palasi takaisin uuden Oriental Ballooning yhtiön remmiin https://www.orientalballooning.com/ . Tutustuin myös Balloons over Bagan yhtiötä vetävään Cary Crawley’hun. Baganissa lentää myös kolmaskin yhtiö, Golden Eagle http://www.goldeneagleballooning.com/ . Meidät on otettu erinomaisesti vastaan. Kaikkien etuhan on että kaikki yritykset toimivat hyvin ja tietävät kuinka alueella toimitaan. Virheisiin ei juuri ole varaa.

Aamulla olimme jo viiden jälkeen pallojen lähtöpaikalla. Kaikki pallot lähtevät vierekkäisiltä alueilta. BoB:lla oli kaksitoista palloa nousemassa ilmaan, OB:lla taisi olla kuusi ja GE:llä viisi. Varsinainen isojen pallojen meeting siis.

 

Me olimme BoB:n alueella Ianin pojan pallon luona. Gary kertoi meille ensin toimintatavoista ja sen jälkeen saimme seurata matkustajien turvallisuusbriefingin ja pallojen täytön. Kahteentoista palloon mahtuu yli 150 matkustajaa, jotka tuotiin paikalle pikkubusseilla. Ensimmäiseksi heille tarjoiltiin kahvia ja teetä ja sen jälkeen tapahtui esittely sekä matkustajien ”nimenhuuto”. Pallot ovat valmiina rikattuina ja turvallisuusbriefing pidetään korin vieressä. Täytyy ihailla ammattimaista toimintaa. Näin ison joukon käsittely vaatii jo aikamoista logistiikkaa.

Pallot nostettiin pystyyn ja matkustajat kiipesivät koriin. Juhlavan näköistä kun kaksitoista isoa palloa on valmiina nousemaan ilmaan. Kaikki pallot nousevat hyvin lyhyessä ajassa ilmaan. Tuntuu jopa hiukan ruuhkaiselta, mutta kun kaikki lentävät samassa tuulessa, ei ongelmaa ole. Jos joku on toisen pallon yläpuolella, hän ilmoittaa siitä radiossa ja näin vältytään vaarallisilta törmäyksiltä. Pallojen huipussa on isot pallojen reksiterin kaksi viimeistä kirjainta ja näin yläpuolella oleva tietää, kuka alhaalla on, vaikka samannäköisiä palloja on paljon.

Ensimmäisen aamun pallojen seuraaminen jäi meiltä vähemmälle, kun skootterini teki tenän ja aikaa kului ennenkuin pääsimme jälleen pallojen perään. Päivä kuluikin sitten yhtiömme paperitöiden kanssa. Huolto-organisaation kokoaminen tekstiksi on aikamoinen homma. Päivän päätteeksi huristelimme sitten skoottereillamme jälleen T-baariin. Jotenkin tuli surrealistinen olo, kun kolme vanhempaa herrasmiestä (minä mukaan lukien) kiitää äänettömästi Baganin yössä skootterilla.  Jälleen oli iso joukko lentäjiä koolla ja seuraavaksi aamuksi meidät kutsuttiin jälleen seuraamaan BoB:n lentoolähtöä ja lennon jälkeen Ianin pojan langon häihin. Lähtöpaikka oli jälleen varsin mielenkiintoinen paikka. Kaikilla yhtiöillä oli kaikki pallot jälleen paikalla ja korit täynnä. Nyt ei skootteri temppuillut ja pääsimme hyvin seuraamaan palloja laskupaikalle saakka. Sieltä porhalsimme häävastaanotolle. Paikallisia häitä juhlitaan kaksi päivää ja aamuisin. Ilmeisesti ensin ollaan morsiamen luona ja toisena päivänä sulhasen. Koko kylä on kutsuttu. Musiikki soi aamukuudesta lähtien lujaa ja häähuone on avoinna. Saapuessamme meille ojennettiin pieni kukkakimppu ja meidät ohjattiin ruokapöytään. Tarjolla oli paikallista keittoa ja riisiä sekä kanaa. Vieraat eivät ole pitkää aikaa paikalla, vaan syövät, onnittelevat hääparia, ottavat valokuvia ja lähtevät pois. Poistuessa annetaan pieni rahalahja. Tilaisuus oli oikein mukava.

 

Päivällä kävimme tutustumassa yhtiön varastiloihin ja tulevaan huoltotilaan. Tulemme toimimaan väliaikaisissa tiloissa kunnes uudet tilat valmistuvat lähelle lähtöalueita. Meille on sanottu, että uudet tilat valmistuvat keväällä, niiden rakentamista ei kuitenkaan ole vielä juurikaan aloitettu… Myyntitoimistomme kyllä löytyy jo keskustasta.

Seuraavana kahtena aamuna pääsimme kaikki kolme lennoille. Meitä halutaan opastaa lentoalueeseen. Yleensä lentosää on hyvä, mutta joskus jonkun verran tuuleekin myös pinnassa ja silloin on hyvä tietää alueesta. Samoin rajoittavat tekijät, kuten lentokenttä, muinaismuistoalue ja joki on hyvä tiedostaa.

Tässä lentojeni träkit:

http://www.movescount.com/fi/moves/move256513790?fbclid=IwAR3CemZ0HJG3CEkYnu0tR6c5dSxmxmf61xnCP-4qse4DVRuu_5kkfzES3Bg

http://www.movescount.com/fi/moves/move256671407?fbclid=IwAR1-tsS0wRjDsPPd8oHDPCflBQdCVlwoDOoLQMmW6QTnEbBcm3hsFlZq0iU

 

Päätän tämän postauksen aamulentojen kuviin. Siis, näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, näkemiin. Jatkoa seuraa!

Mainokset

Tästä tämä Myanmar-aika lähtee liikkeelle…

21 Mar

Puolisentoista viikkoa on nyt täällä Myanmarissa kulunut. Heti alkuun sanon, että kuvia en ole kerinnyt ottamaan ja kun lentohommiin emme ole vielä päässeet ei ole kuvaaminen ollut paljon mielessä. Olen ollut koko tämän ajan Yangonissa ja vapaa-aika on jäänyt vähiin.

Aika on mennyt aika tiukasti konttorilla. STT Ballooning, jota olemme pystyttämässä pitää konttoria Yangonissa ja siellä olemme paperitöitä tehneet. Paikalliset ovat tehneet perustyötä yhtiön suhteen, mutta varsinainen pallotoiminta on meidän kolmen ulkomaalaisen näpeissä. Päälentäjämme on Shawn Mackinga, alun perin Amerikasta, mutta mm. Australian kautta Sveitsiin juurtunut neljä ja puolituhatta tuntia palloa lentänyt herrasmies. Laatupäällikkönä toimii entinen brittien ilmailuviranomaisen palloasioista vastannut Ian Chadwick. Hänen vastuullaan on toimintakäsikirjan rakentaminen ja muukin avustaminen, jotta kaikenlaisista papereista saadaan viranomaiskelpoisia. Minun tehtävänä on huoltotoiminta. Yhtiön palloille pitää tehdä huolto-ohjelma, huoltotoimintakäsikirja sekä jatkuvan lentokelpoisuuden valvontaohjelma. Siinähän sitä onkin. Tämän kaiken lisäksi, koska me kaikki tulemme toimimaan myös lentäjinä, jouduimme ilmailuviranomaisen teoriakokeeseen. Tuloksia emme ole vielä saaneet, mutta olemme positiivisella mielellä. Minulla on vielä erikseen huoltopäällikön koe tulevana perjantaina. Se saattaakin olla vaikeampi juttu.

Yhtiön ensimmäinen pallo on tiettävästi jo täällä Yangonissa tullin hoteissa. Ensi viikon alussa se saataneen sieltä ulos ja edelleen varsinaiselle pesäpaikallemme Baganiin. Kun pallo on saatu rekisteriin, voimme aloittaa koelentotoiminnan. Toimiluvan saaminen tulee kestämään pidempään. Viranomaisella on joulukuun puolivälin jälkeen ICAOn (kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö) auditointi ja ennen sen päättymistä, meillä ei ole mahdollisuutta saada toimilupaa. Palaverissa meille kuitenkin kerrottiin, että yksityislentoja voimme lentää heti kun pallo/pallot ovat lentokelpoisia. Yhtiölle tulee erikokoisia palloja. Suurimmat tulevat olemaan kokoluokkaa 425, mikä täällä kuljettaa jopa 16 matkustajaa. Pienimmät taasen ovat kokoluokkaa 250, ottaen 8 – 10 matkustajaa. Välistä löytyy sitten vielä yksi kokoluokka. Nyt maahantuotu ensimmäisen pallon on kokoluokkaa 400. En ole hupilentoja noin isolla pallolla vielä tehnytkään…

Perjantaina iltapäivällä lennämme (vuorokoneella) Baganiin. Siellä valmistelemme edelleen paperitöitä, minun täytyy mm. tehdä piirrustus huolto- ja muista tiloista huoltokäsikirjaan. Toivottavasti  ensi viikolla myös saamme pallon Baganiin ja pääsemme purkamaan kuormaa varastoon. Sen jälkeen alkaakin maahenkilöstön koulutus. Yhtiö on jo palkannut 30 maahenkilöä. Ilmeisesti osalla on kokemusta pallojen kanssa toimimisesta, mutta suurimmalla osalla ei. Eli meillä alkaa palloäksiisi. Menemme lähtöpaikalle ja harjoittelemme pallon kokoamista ja pystyttämistä sekä valmistautumista pallon nousuun. Kun todellinen lentotoiminta alkaa, heidän on oltava ammattilaisia. Koto-Suomesta toiminta poikkeaa siten, että matkustajia ei laiteta töihin. Kun matkustajat saapuvat lähtöpaikalle, pallot ovat jo valmiina pystyyn nostettavaksi. Siinä sitten lentäjä briefaa matkustajat ja lähdetään lentoon. Vastaavasti laskupaikalla lennon jälkeen matkustajat ja lentäjä siirtyvät aamiaiselle ja maahenkilöstö jää laittamaan palloa takaisin kuljetuskuntoon. Näin ollen maahenkilöstön on todellakin tiedettävä mitä tekee.

Jonkun verran Myanmar on nyt tullut tutuksi. Ihmiset ovat perinteisesti aasialaiseen tapaan erittäin ystävällisiä. Valtauskonto on buddhalaisuus ja se näkyy kaikkialla. Toiset ihmiset otetaan huomioon ja heitä arvostetaan. Länsimaiset tuntuvat olevan hyvin tervetulleita täällä ja ystävällisyys tuntuu hyvin aidolta. Kerjäläisiä en ole juurikaan nähnyt ja kun esim. Afrikassa turisteihin takertuu aina lähes agressiivisia myyjiä ja kaikenlaisia oppaita, täällä ei sellaista kulttuuria ole ollenkaan. En tiedä sitten kuinka varsinaisissa turistikohteissa. Kaupungilla kävely päivällä tai illalla on turvallista. Liikenne vaan tuntuu lähes hirvittävältä. Jalankulkijoita ei väistetä yhtään. Kävellessä pitää olla todella varovainen. Autot taasen lähes taistelevat omasta paikastaan kadulla. Risteyksessäkin pitää olla röyhkeä ja työntää vain auton nokkaa jonon väliin, joku sitten jossain kohtaa antaa tilaa. Vaikka liikenne on röyhkeää, se ei kuitenkaan ole agressiivista. Minkäänlaista liikenneraivoa en ole nähnyt. Kaikki sopeutuvat vallitsevaan tilanteeseen ja autot ovat käsittämättömän siistissä kunnossa. Kolhuja ei juurikaan ole ja autot ovat pääsääntöisesti puhtaita. Onneksi ei tarvitse itse ajaa. Pari päivää katselin liikennettä ja ihmettelin mielessäni, että jokin on pielessä, kaikki ei täsmää, kunnes huomasin mikä mieltä vaivasi. Lähes kaikissa autoissa on ohjauspyörä oikealla puolella, kuten vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Liikenne on kuitenkin oikeanpuoleista! Täällä on siirrytty jo yli 50 vuotta sitten oikeanpuoleiseen liikenteeseen. Nyt ilmeisesti hiljalleen alkaa tulla autoja, joissa ohjauspyörä on vasemmalla. Hidas siirtyminen kuulemma johtuu maan pitkästä sulkeutuneesta kaudesta ja kun se hiljalleen avautui, Japanista alettiin tuoda käytettyjä autoja. Siellähän on vasemman puoleinen liikenne.

Kun kuvia ei ole, linkkaan tuohon Youtubesta tunnin ohjelman, jonka on tehnyt Stop Over – Documentary, Discovery, History Oikein hieno ohjelma, kannattaa katsoa. Ohjelman lopussa ollaan Baganissa, joka on tuleva toiminta-alueemme. Siellä temppeleiden yllä sitten lennämme…

 

 

Tämä tällä kertaa. Baganista laitan kuviakin näkyviin, eiköhän sieltä löydy jotain mielenkiintoista kuvattavaa.

Viisi lentoa Sagassa

7 Mar

Kuva: Saara Tuominen

Kirjoittelen tätä päivitystä nyt Kiotossa. Olemme matkustaneet jo Sagasta Hiroshiman kautta Kiotoon. Tarina kertoo kuitenkin Sagan pallotapahtumasta.

Kaikkiaan pääsimme lentämään viisi lentoa, kaikki aamuisin. Sen lisäksi osallistuimme lauantain night glow-tapahtumaan illalla.

Kuva: Saara Tuominen

 

Aamulennot olivat varsin upeita. Ensimmäinen lento Maijan kanssa oli reilu puolituntia ja aika matalissa menimme muiden mukana. Silloin lentosuunta oli etelään, muut lennot veivät lounaaseen. Suoraan etelässä on vain muutaman kilometrin päässä meri, mutta turvallisia laskupaikkoja löytyy varsin mukavasti. Merellä näkyy myös suuria altaita ja paikalliset kertoivat niiden olevan leväviljelmiä. Sitä samaa, mitä olemme muutaman kerran täällä syöneetkin.

Kuva: Saara Tuominen

Kuva: Saara Tuominen

Ensimmäistä lentoa lukuunottamatta me olemme lähteneet taivaalle kisapallojen jälkeen viralliselta lähtöalueelta. Se on ollut oikein sopivaa, silloin emme ole pahimmassa ruuhkassa. Ensimmäisenä päivänä oli vaaratilannekin, kun kisapallo oli noussut nopeasti ja kuori osui yläpuolella olevan pallon koriin. Kuoreen oli tullut iso reikä ja pallo oli tullut vauhdilla alas. Onneksi kukaan ei kuitenkaan loukkantunut tilanteessa. Kun nousimme ilmaan, kisapallot olivat jo kaukana edessä päin. Me nousimme yleensä muutaman sadan metrin korkeuteen ja kun kisalentäjillä oli useita maaleja matkan varrella, me olimme puolen tunnin lennon jälkeen kisapallojen keskellä. Silloin pallot ovat kuitenkin sopivasti hajallaan ja tilaa löytyy kaikille. Toki tarkkana on oltava ja seurattava onko yläpuolellemme menossa joku pallo tai sitten alapuolelta nousemassa jokin pallo ylös.

Kuva: Saara Tuominen

 

 

 

 

 

Kuva Saara Tuominen

 

 

 

 

 

Muutaman sadan metrin korkeudessa tuuli vei meitä lounaaseen. Kuitenkin, koska lentoalue on meren läheisyydessä ja pohjoisessa on vuoristo, tuuli kääntyy pinnassa eteläiseksi ja lentosuuntamme vaihtui pintaan tultaessa jopa 180 astetta. Tämä oli hyvä ottaa huomioon laskupaikkaa suunnitellessa. Pellot ovat täällä pieniä, ehkä hehtaarin kokoisia länttejä. Viljelyksenä on riisi ja soija. Myös ruohosipulia oli runsaasti. Pellot ovat viljelyksien osalta hyvin eri vaiheissa. Suurin osa riisipelloista oli puituja ja niiden muokkaus oli aloitettu sadonkorjuun jälkeen. Aika paljon niitä kulotettiin. Osa pelloista oli kuitenkin oraalla ja muutamia vasta puitiin. Soijapellot olivat ilmeisesti kaikki puimatta ja meitä varoitettiin, että vaikka pellot näyttävätkin kovin ränsistyneiltä, niille ei parane mennä, ne ovat juuri valmistumassa korjuuseen. Osa pelloista oli veden vallassa. Pellot ovat täällä reunustettu kiveyksellä ja näin niille voidaan kanavista johtaa vesi ainakin riisin istuttamista varten. En ole koskaan ajatellut kuinka riisisato korjataan, mutta sitä varten täällä on omanlaisensa pieni puimuri. Riisin korsi paalataan pyöröpaaleiksi.

Kuva: Saara Tuominen

Kuva: Saara Tuominen

Kuva: Saara Tuominen

 

Kuva: Saara Tuominen

Peltojen välissä kulkee tiheä asfaltoitu tieverkosto ja kun laskupaikkaa valitsi, oli helppoa päästä pallolla tien varteen ja usein pallon pystyi kaatamaan myös tielle. Lauantain ja sunnuntain aamulennoilla väkeä oli todella paljon seuraamassa pallojen lähtöä. Lähtöalueen katsomot olivat kansoitettuja ja lentoalueella teille muodostui ruuhkia. Mari-pallo on huomattu täällä hyvin. Laskeutuessamme paikalle on pelmahtanut aina Marimekko-faneja, jotka ovat olleet aivan innoissaan Unikko-kuosista. Saimme Marimekolta pientavaraa lahjoiksi ja niiden saajat ovat olleet ikionnellisia. Instagramissakin löytyy paljon kuvia Unikosta. Kun Instaan laittaa haun #sagainternationalballoonfiesta, niin Unikkopallo on yksi suosituimmista yksittäin kuvatuista palloista. Marimekon suosio Japanissa on suuri.

Päivät ovat olleet pitkiä. Kotimajoituksesta olemme lähteneet aamulla viiden jälkeen. Briefing on alkanut kuudelta ja lähtöpaikalla olemme olleet seitsemältä. Lentoonlähtö on tapahtunut ennen kahdeksaa ja lennot ovat kestäneet tunnista puoleentoista. Tämän jälkeen takaisin kisakeskukseen ja sieltä tankkaamaan säiliöt. Tällöin kello on ollut yleensä noin yksitoista. Iltapäivällä briefing on ollut puoli kolmelta, joten väliin ei ole paljon vapaata mahtunut. Parina ensimmäisenä päivänä kävimme päivänokosilla, mutta lauantaina olimme shoppailemassa ja sunnuntaina oppaamme Eri vei meidät lähellä sijaitsevaan kylpylään. Olipa virkistävä kokemus. Siellä oli lämpimiä kylpyjä ja myös sauna. Saunassa lämpöä oli 90 astetta, löylyä ei voinut heittää.

Kuva: Maija Luoma. Kenji Hiyoshin taidonnäyte

Sunnuntaina iltalento oli  key grab-kilpailu. Eli maalialueella on viisi pylvästä, joissa jokaisessa roikkuu iso avain. Kuka lentämällä saa avaimen haltuunsa saa palkinnon itselleen. Briefingissä määritetään vaadittava lähtöpaikan etäisyys maalialueesta. Tehtävälapussa etäisyydeksi oli määrätty 10 km, mutta sääennusteen mukaan tuuli on erittäin heikkoa ja vieläpä suunta tulee vaihtumaan tehtävän aikana. Tämän vuoksi etäisyys pienennettiin yhteen kilometriin. Meillä oli tiukka aikataulu lennon suhteen. Emäntämme oli valmistellut koko päivän meille illallista, johon osallistuisi meidän lisäksi hänen koko perheensä. Tämä homeparty alkaisi klo. 18.30. Etsimme hetken aikaa lähtöpaikkaa mutta, kun palloja alkoi nousta hyvin eri suunnista maalialueeseen nähden, päätin luovuttaa. Emme kerkiäisi illalliselle ajoissa. Menimme katselemaan maalialueelle muiden lähestymisiä. Ne olivatkin erinomaisia suorituksia. Tuuli käyttäytyi erikoisesti. Pintatuuli kääntyi hiljalleen etelästä läntiseksi ja korkealla, useiden satojen metrien korkeudessa tuuli kävikin pohjoisesta. Näin varsinkin kisapalloilla oli mahdollista tehdä useita yrityksiä lähestymisessä. Muutama pallo pääsi varsin lähelle, mutta ei aivan. Japanilainen Kenji Hiyoshi nappasi upeasti oranssin avaimen. Hallitseva maailmanmestari Dominick Bareford teki kolme lähestymistä ja viimeisellä nappasi pääpalkinnon avaimen.

Kuva: Saara Tuominen

Me lähdimme majoitukseemme ja siellä meitä odotti runsas illallinen. Mukana oli isäntäparimme molemmat pojat, toisen pojan vaimo ja heidän muutaman kuukauden ikäinen poika. Niin ja tietysti erinomainen paikallisvahvistuksemme Eri. Illasta muodostui riemullinen. Ruokalajeja ilmestyi pöytään toinen toisensa perään. Emäntä oli todellakin käyttänyt päivän ruokien valmistamiseen. Ei jäänyt epäselväksi hänen nauttivan ruoan laitosta. Meille tarjottiin myös kuohujuomana sakea. En aikaisemmin tiennyt, että se ei ole pelkästään väkevää viinaa, naan myös 14% kuohujuomaa on saatavilla. Oli muuten hyvää.

Emäntämme Kanae Yasumoto

Maanantai-aaamuna läksimme hyvissä ajoin varastolle ja luovutimme vuokraamamme pallovarusteet ja pakkasimme Marin valmiiksi kotiinkuljetusta varten. Huolintaliike tulee hakemaan kaluston viikolla ja se matkustaa lentorahtina Helsinkiin. Pakkausoperaation jälkeen takaisin majoitukseen ja omien tavaroiden pakkaaminen matkalaukkuihin. Päättäjäisgaala alkoi klo. 12.00 puheilla ja videoilla tapahtumasta. Tänäkin vuonna fiesta oli menestys. Järjestelyt sujuivat hyvin ja tapahtumaa oli seuraamassa maali- ja lähtöalueella yli 800 000 katselijaa. Huima määrä. Gaalassa palkittiin keygrab-kisan voittajat, Japanin mestaruuskisan voittajat sekä Pasific cupin voittajat. Luonnollisesti mukaan kuului myös oikein hyvä lounas. Gaala oli juhlava, mutta samalla mukavan rento.

 

Japanin vahvistuksemme Eri Ngakawa

Palkintogaalan jälkeen palautimme vielä vuokra-auton ja Sagan rautatieasemalla jouduimme sanomaan hyvästit emännällemme ja paikallisvahvistuksellemme Erille. Toivottavasti nämä eivät kuitenkaan olleet hyvästit vaan tulemme vielä tapaamaan heidät. Meidän matkamme jatkuu vielä perjantaihin saakka Japanissa. Sitten minä lähden Nagoyasta kohti uusia seikkailuja Myanmariin ja muu ryhmä matkustaa koti-Suomeen. Tulen päivittämään blogia edelleen Myanmarista aika ajoin. Tarkoitus on palata sieltä Suomeen huhtikuun puolivälissä, joten tulette kuulemaan muutamankin tarinan.

SAGAn tapahtuma on alkanut

1 Mar

Sagassa olemme olleet jo muutaman päivän, mutta vauhtia on piisannut sen verran, että blogia en ole kerennyt päivittämään.

Liikkeelle lähdimme Hämeenlinnasta sunnuntaina sinivalkoisin siivin. Helsingistä lento suuntasi Siperian ylitse Naritaan. Kaikkea ei tietenkään tule huomioitua ja pientä hermoilua aiheutti lyhyt vaihtoaika Naritan kentällä. Luulimme saavamme laukut menemään suoraan ja myös meidän check-innin Nagoyaan. Kuitenkin meidän piti saapua Naritassa maahan ja näin ollen ottaa laukut hihnalta ja chekata itsemme uudestaan edelleen Japanin kotimaan lennolle. Lento oli kuitenkin hyvin ajassa ja virkailijat olivat avuliaita, kerkesimme hyvin.

Ostimme junaliput Nagoyasta Sagaan kolmella vaihdolla. Kulttuuriongelma iski ensimmäisessä vaihdossa. Tulimme asemalle junalla ja yritimme etsiä seuraavaa junaa. Meidät käännytettiin kuitenkin jokaiselta portilta kun näytimme lippujamme.

Kuva: Saara Tuominen

Emme ymmärtäneet, että päästäksemme asemalta ulos, meidän on näytettävä maksettu lippu, jolla tulimme asemalle. Kun tämä selvisi pääsimme eteenpäin, emmekä edes myöhästyneet ensimmäisen vaihdon junasta. Jäi siihen puoli minuuttia aikaa. Näin saavuimme maanantai-iltana Sagaan matkustettuamme aika tarkalleen 24 tuntia. Asemalla meitä oli vastassa kotimajoituksemme emäntä poikansa kanssa ja pääsimme majoitukseen. Ensi kohtaamisesta lähtien isäntäperheemme osoittautui aivan upeaksi porukaksi.

Kuva: Saara Tuominen

Tiistai-aamuna lähdimme ilmoittautumaan ja etsimään MARia. Organisaatio toimi erinomaisesti. Olimme lähettäneet asiakirjat jo edeltä käsin sinne ja se nopeutti operaatiota toden teolla. Tapahtuman johdossa stewardina toimiva tuttavani Sabu Ichiyosi vei minut ja Jarmon kaupungin toisella puolella olevaan autovuokraamoon, jossa meitä odotti kuusipaikkainen paku, jossa oli riittävästi tilaa myös pallokalustolle. Sitten jännityksellä varastolle katsomaan, onko kalustomme saapunut tullin läpi perille. Varastolla kalusto odotti meitä hyvässä kunnossa ja samassa paikassa saimme myös tarvittavat kaasusäiliöt ja puhaltimen. Olimme valmiita toimintaan. Tiistain ohjelmaan kuului vielä iltapäivällä briefing, jossa selvitettiin tapahtumien kulkua. Tiimimme sai myös täydennystä, kun Eri ilmoittautui joukkoomme. Hän on paikallinen vapaaehtoinen, joka auttaa ulkomaalaisia ryhmiä. Täytyy sanoa, että ilman häntä olisi syntynyt varsin monta tilannetta, jotka olisivat saattaneet naurattaa, mutta vasta paljon jälkikäteen.

Tapahtuma on myös Japanin mestaruuskilpailu ja Honda grand prix. Palloja on kaikkiaan mukana 109. Mestaruuskilpailuun osallistuu 43 ja lisäksi 26 osallistuu grand prix-kisaan. Fiestaa lentää 18 palloa, special shape, eli muotopalloja on 14 sekä 8 organisaation palloa. Suunnitelmien mukaan lennetään aamuin illoin,mutta nyt sekä keskiviikon, että torstain iltalennot on jouduttu peruuttamaan voimakkaan tuulen vuoksi. Älkää laskeko pallojen määrää yhteen.

Kuva: Maija Luoma

Aamulennot ovat olleet todella hienoja. Ensimmäinen lento tehtiin heikossa pohjoistuulessa. Lensimme vain puolisen tuntia ja teimme erinomaisen laskun puidulle riisipellolle tien lähelle. Hakuautokin oli meitä vastassa ja saimme nopeasti kaluston autoon.

 

Kuva: Saara Tuominen

Torstai-aamuna nousime jälleen ilmaan yhteiseltä lähtöpaikalta kisapallojen jälkeen. Meillä fiestalentäjilläkin mahdollisuus lentää tehtäviä, mutta en ole niitä ottanut kovin vakavasti. Nyt lähdimme kisapallojen perään ja purjehdimme hienossa säässä kohti lounasta. Oli todella mukava lentää, kun alapuolella oli japanilainen peltomaisema, etelässä näkyi meri ja phjoisessa vuoristoa. Lentoreitillä oli mukavasti laskupaikkoja. Laskeutumisalueella havaitsin myös maaliristin. Tuuli käyttäytyi kuten se käyttäytyy usein aamuisin myös Euroopassa. Korkealla mennään yhteen suuntaan ja pinnassa suunta onkin aivan toinen. Nyt  pintatuuli oli 180 astetta poikkeava ylätuuleen verrattuna. Tässä tapauksessa ylätuuli tarkoitti noin 200 metriä. Pääsin muutaman sadan metrin korkeudessa maaliristin ohitse ja laskeuduin pintaan. Näin reittimme kulki suoraan kohti maaliristiä. Muuten hyvä, mutta ristille heitettävä streameri oli varastoitu hakuautoon. Ei auttanut muuta kuin ottaa Linnan Pallon lippalakki päästä ja heittää se kohti maaliristiä. Mittausryhmä oli lakin löytänyt ja sain sen takaisin seuraavassa briefingissä. Mukana oli viesti. Toivovat, että seuraavalla kerralla heitän lompakolla.

Kuva: Saara Tuominen

 

Kuva: Saara Tuominen

Kuva: Saara Tuominen

Huomenna aamulla olemme jälleen kuudelta briefingissä. Toivottavasti tuulet heikkenevät niin, että myös iltaisin päästään lentämään.

Japani ja nyt sitten myös Myanmar (Burma)

19 Lok

Japanin matkamme edistyy hyvin. Organisaatio SAGAn tapahtuman taustalla on ollut erittäin aktiivinen ja viestiä on saapunut hyvin. Olemme saaneet ohjeita kaluston viennistä Sagaan, pallon vakuuttamisesta tapahtuman lentojen osalta on hoidossa ja autokin on vuokrattu tapahtuman ajaksi. Tulemme majoittumaan tapahtuman ajaksi kotimajoitukseen ja tätä ryhmämme odottaa suurella mielenkiinnolla. Kaikkiaan tapahtumassa tulee lentämään hiukan yli 100 palloa. http://sibf.jp/en/

Mari-pallo on toimitettu Vantaalle ja ensi viikolla se lähtee lentorahtina kohti Japania. Ryhmällämme on vielä muutama juttu täällä kotimaassa suorittamatta, mutta sunnuntaina 28.10. lähdemme sinivalkoisin siivin Naritan kautta Nagoyaan, josta sitten matkaamme junalla Sagaan. Junaliput on ostettu ja tapahtuman jälkeen olemme vielä viikon verran Japanissa tutustumassa mm. Hiroshimaan ja Kiotoon. Tulossa on yksi mielenkiintoisimmista matkoistamme. Tulen päivittämään tänne blogiin tunnelmia matkan varrella.

Japanin matka olisi ollut kyllä aivan riittävästi tälle kaudelle, mutta eihän sitä koskaan tiedä, minne maailma ihmistä heittelee. Heinäkuussa sain mielenkiintoisen kyselyn. Olisinko kiinnostunut lähtemään talveksi nostamaan pystyyn Myanmarin Baganiin kuumailmapalloyritystä? Hyvin lyhyen, mutta tehokkaan pohdinnan jälkeen olin valmis sanomaan olevani kiinnostunut. Tästä lähti prosessi liikkeelle ja nyt olen lähdössä Japanista suoraan Myanmariin. Siellä on tarkoitus viipyä viisi kuukautta. Takaisin kotona Suomessa olen jälleen huhtikuussa.

Bagan alueena on mielenkiintoinen ja upea. Siellä on parisen tuhatta vanhaa Buddhatemppeliä ja se on Unescon maailmanperintökohde. Maan avautumisen myötä siellä on turismi lisääntynyt ja alueella lentää jo kolme yritystä kuumailmapalloilla. Youtubessa on nähtävissä paljon viedoita sieltä. Tässä yksi Balloon flight over Bagan

Cameronin tehtaalta Bristolista on jo lähtenyt yksi pallorahti kohden Myanmaria uudelle STT-yhtiölle. Tässäpä kuva pallon pystytyksestä Bristolissa. Valmisteluja on kovasti tehty. Minun vakanssini tulee olemaan huoltotoiminnan johtaja sekä lentäjä. Myanmarin pallotoiminnan säädöstö on tehty aika pitkälle Iso-Britannian määräysten pohjalta. Lentotoimintaa säädellään tarkkaan ja viranomaiset ovat luonnollisesti huolissaan turistien turvallisuudesta ja toiminta-alueen herkkyydestä. Temppelien yllä lentää jo nyt aamuisin jopa parikymmentä palloa ja nyt sitten tulee vielä lisää. Suomen viranomaiselta olen saanut jo verifiointikirjeet omista lupakirjoistani. Kun pääsen Yangoniin joudun vielä paikallisen viranomaisen kirjalliseen tenttiin. Paikalliset määräykset edellyttävät ansiolentäjiltä 400 tunnin päällikkökokemuksen ja sen lisäksi kokemusta isoista palloista. Nyt meitä lentäjiä on kaksi ja lisäksi yksi englantilainen entinen brittien ilmailulaitoksen tarkastaja, joka hoitaa paperiasioita.

Tälle kaudelle uudelle yhtiölle on tulossa kolme isoa palloa ja edelleen on optio neljästä pallosta lisää. Kaudella 2019-2020 yhtiön väreissä on tarkoitus lentää seitsemällä pallolla. Pallojen koot ovat 8 matkustajan pallosta 16 matkustajan palloon. Mielenkiintoinen talvi on tulossa. Päivitän myös Myanmarin kuulumisia tänne blogiin kun asiaa ilmenee.

Japaniin!

13 Elo

Pallolentämisessä olen ollut aktiivisesti mukana jo vuodesta 1991. Lupakirjan lensin itselleni vuonna 1992. Alusta lähtien kansainväliset tapahtumat ovat kiehtoneet minua ja aika useassa olen päässyt myös itse lentämään. Japanissa on järjestetty SAGA International Balloon Fiesta jo vuodesta 1978 alkaen. Ehkä se ei alussa ollut niikään kansainvälinen, mutta vuosien saatossa siitä on muodostunut iso kansainvälinen tapahtuma. Vuonna 1989 tapahtuman yhteydessä järjestettiin ensimmäisen kerran pallolennon MM-kisat ja tuolloin tapahtuma lähti todella ”lentoon”. Kisoissa oli mukana 132 palloa ja yleisöä saapui kisoihin 1 170 000 henkilöä. Tämän jälkeen vuosittain tapahtumassa on ollut yli 100 palloa ja katselijoita miljoonan kummankin puolin. Maailmanmestaruuskilpailut on SAGAssa järjestetty ensimmäisten kisojen jälkeen vielä kaksi kertaa, vuosina 1997 ja 2016.  Saga International Balloon Fiesta

Minulla on ollut haaveena osallistua tuohon tapahtumaan jo oman palloharrastuksen alusta lähtien. Vuosien saatossa olen saanut monia kansainvälisiä ystäviä ja niinpä viime vuonna kysyinkin japanilaiselta Sabu Ischiyosilta, kuinka tuonne pääsisi mukaan.

Lähetin tiedustelun tapahtuman järjestäjälle ja kesällä sain vahvistuksen, että pallokuntamme on yksi viidestä ulkomaisesta pallosta fiestaa lentämässä. Me lähdemme sinne Unikko-pallolla ja miehistöksi lähtee vaimoni Maija, sekä ystäväperhIMG_1718eemme Anne, Jarmo ja Saara.

Suunnitelmia on jo kovasti tehty ja valmistelut ovat käynnissä. Pallo matkustaa paikalle lentorahtina lokakuun aikana ja me seuraamme perässä. Tapahtuman lennot alkavat 30. päivä lokakuuta ja päättyvät 4. marraskuuta.

Tulen päivittämään valmisteluja tänne blogiin syksyn aikana ja kun tapahtuma alkaa, pyrin päivittäin kertomaan kuvien kera tapahtumasta. Odotamme riemulla matkaamme!

 

Talvilentämistä

7 Maa

Talvinen Hämeen keskiaikainen linna

Kuvat: Jaakko Virtanen

 

Me menemme taivaalle lämmittelemään. Tämä on yllättävää, mutta totta. Se ei johdu niinkään polttimen alaspäin tuottamasta lämmöstä vaan meteorologisesta ilmiöstä nimeltään inversio. Maan pinnalla ilman lämmittää tai tässä tapauksessa kylmentää pääasiassa maa. Auringon osuus ilman lämpenemisestä on minimaalinen. Aurinko lämmittää maata ja maasta lämpö siirtyy ilmaan. Talvella auringon lämmittäminen on varsin vähäistä ja maa pysyy kylmänä. Tällöin myös ilma maan pinnalla pysyy kylmänä. Korkeammalla saatta sitten olla lämpimämpi ilmavirtaus. Kylmyys aiheuttaa usein myös sen, että maan pinnalla on lähes tyyntä, mutta inversiokerroksessa ja sen yläpuolella tuuleekin sitten lujempaa. Tämä mahdollistaa talvella pallolla mukavat matkalennot. Pinta on heikkotuulinen, jollloin päästään hyvin ilmaan ja laskeutuminen on helppoa, mutta ylhäällä pallolle saadaankin mukava matkanopeus. Suomessa on mitattu yli 100 km/h nopeuksia kuumailmapallolle. Lentäessä nopeus ei haittaa palloa, kunhan tuuli ei ole turbulenttinen. Inversiokerroksessa lämpötila on ylempänä korkeampi kuin alhaalla. Tällaisia kerroksia saatta ilmassa olla useampia. On ns. pintainversio muutaman kymmenen metrin korkeudella ja sitten ylempänä on vielä uusia inversiokerroksia. Pilviraja on yleensä yksi inversiokerros talvella. Ilmassa inversiokerroksen havaitsee myös niin, että inversiokerroksen yläpuolella on kirkkaampaa. Maanpinnalla pintainversion korkeuden voi havaita hyvin savuista. Savupiipusta lähtevä savu nousee suoraan ylöspäin, mutta inversiokerroksessa savu ei enää nousekkaan ylöspäin, vaan lähteekin vaakasuoraan. Lämpötilan muutos saattaa olla korkealla huomattavan suuri, kun maassa on pakkasta 18 astetta, voi 400 metrin korkeudessa ollkain vain 5 astetta pakkasta. Menemme siis ylös lämmittelemään!

Kirkas talvipäivä

Lauantaina 24. helmikuuta onnistui talvinen lento erinomaisesti. Valmistauduimme korkeaan lentoon, eli yli tavoitteena oli saavuttaa yli kahden kilometrin korkeus. Ilman happilaitteita voidaan nousta aina kolmeen kilometriin saakka ja ilmatila antaa Hämeenlinnan alueella mahdollisuuden nousta 2800 metriin ns. valvomattomassa ilmatilassa, eli ei tarvitse olla yhteydessä lennonjohtoon, jokainen vastaa omasta lennostaan. Aamukymmeneltä kolmea palloa viriteltiin lentokuntoon Linnan puistossa. Dr. Oetker ja Positiivarit yleisölennätyspalloina ja Unikko Räyskälän Ilmailukerhon harrastepallona. Sen pilottina Jaana Salmela taisi olla ensimmäisellä lupakirjalennollaan!

Pintatuuli oli lähes olematon. Pilottipallo kuitenkin näytti, että ylhäällä tuulee ja lento suuntautuisi kohti länsilounasta. Sieltähän löytyy hyvin sopivia peltoja laskeutumiseen ja nyt kun pakkasia on ollut riittävästi, myös järviä voidaan käyttää. Talvilentämisen hyviä puolia sekin. Niinpä pallot täyttöön ja mieli korkealle, sinnehän mekin kohta pääsemme.

Dr. Oetker nousi puistosta ensimmäisenä. Kuusi matkustajaa ihasteli talvista luontoa ja nautti hiljaisuudesta. Mitä nyt poltin välillä piti ääntä. Pallo kohosi kaupungin ylle ja kun tarkoituksena oli nousta yli kahden kilometrin korkeuteen, nousu jatkui aina vaan. Alajärven yläpuolella saavutimme kahden kilometrin korkeuden.

Ilma oli varsin kirjas ja etelän suunnalla saatoimme hahmottaa juuri 100 vuotiaan Viron rannikon. Juhlallisuudet eivät tarkkaan näkyneet palloon. Meidän ollessa jo varsin korkealla nousi puistosta ilmaan Unikko ja Positiivarit. Pohjoisella pallon puoliskolla tuulet kääntyvät yleensä ylempänä oikealle. Niin nytkin. Unikko lensi matalalla ja tavoitteli Renkoon pääsyä. Kun me ja Positiivarit lensimme korkealla, meidän reittimme Rengon luoteispuolelta kohti Tammelaa. Rengon jälkeen lentoreitille tuli pidempi metsätaipale ilman laskeutumispaikkoja, mutta se ei meitä haitannut. Päätimme sitten lentää pidemmälle, Tammelan Portaassa näkyi hyviä peltoalueita.

 

 

 

Voitte käydä katsomassa Dr. Oetkerin ja Positiivareiden lentoreitit täältä:

Dr. Oetker http://www.movescount.com/fi/moves/move203141863

Positiivarit: http://www.movescount.com/fi/moves/move203141863 (lentoreitti on lähes suora viiva, kiemurteleva viiva taasen on paluureitti autolla Hämeenlinnaan)

Tammelan Porrasta lähestyttäessä palloilla laskeuduttiin alemmas ja lentäjät tutkailivat tuulen suunnan muutosta eri korkeuksissa. Suuria eroja ei ollut, mutta lentosuunnassa löytyi hyvin laskupaikkoja. Helmikuun lopulla aurinko alkaa jo lämmittämään mukavasti ja tämä aiheuttaa myös sen, että pinnan lähellä alkaa tuulemaan. Tummat metsät lämpiävät auringon voimalla ja niistä alkaa ilma nousemaan ylöspäin. Varsinaista termiikkiä ei vielä synny, mutta laskupaikkaa lähestyttäessä täytyy ottaa huomioon tuulen voimistuminen ja mahdollinen suunnan muutos.

Tammelan Portaassa kulkee myös iso voimalinja, Vanha rouva keskellä aukeita. Me pudotimme Dr. Oetkerillä korkeutta hyvissä ajoin ennen peltoja hyvin matalalle ja pääsimme metsäsaarekkeen jälkeen laskeutumaan pellolla ennen voimalinjoja. Kun matkustajat ja lentäjä olivat poistuneet korista, näkyi jo Positiivaritkin lähestyvän laskupaikkaa. He ylittivät voimalinjan ja laskeutuivat sen jälkeen onnistuneesti myös pellolle. Aika upeata, lentomatkaa 40 kilometriä ja pallot laskeutuivat kolmensadan metrin päähän toisistaan!

 

 

Niinpä jäljellä oli vielä pallon keruu takaisin peräkärryyn ja matka autolla Hämeenlinnaan. Maanteitse matkaa kertyikin sitten yli 50 kilometriä.